Ihania tapaamisia

 Toissapäivänä tapasin pari lapsuuden tuttua Katajanokan Pier 4 hotellissa. Olipa se aikamoista muistelua lounaan ja hotellinesittelyn lomassa sekä vielä kotonani parisen tuntia. Ei oltu nähty lähes 70 vuoteen. Hurjan paljon oli ollut elämässä mäkiä ja mutkia jokaisella, mutta hyvillä mielin kuitenkin eletään tätä päivää. 

Eilettäin sitten sain yhteyttä kaukaisiin serkkuihin, mikä ilahdutti suuresti. Vanhat sukuyhteydet kiinnostaa kun niistä on ollut tieto vain äidin kertomana ja nekään ei yllä nykypäiviin asti, äitinihän kuoli jo 30 vuotta sitten. Ennen oli paljon lapsia ja sukuhaaroja on siten paljon tutkittavana. Mielenkiintoista. 

Sukua ja syötävää

 Viikonloppuna kävin Vantaalla Kuulutko sukuuni -tapahtumassa. Oli mukava kun vihdoin koronan jälkeen taas tapahtuma järjestettiin ja pääsi tapaamaan muita sukuasioista kiinnostuneita. Yhden uuden etäserkunkin tapasin ja oli tosi kiva kun hän oli ilahtunut tapaamisestamme. Ostin myös opaskirjan ruotusotilaiden tutkimisesta. Niitä kun aina joskus tulee vastaan ja niiden tutkiminen on minulle vaikeaa. En tiedä, onko kirjasta apua, mutta ehkä sen kanssa voi viettää aikaa ja ehkä jotain jelppiä voi löytyäkin. 

Yritän välillä kokeilla uusia ruokia ja muunnella vanhoja reseptejä. Hernekeitto on eräs suosikkini ja siihen lisään yleensä kinkunsuikaleita tai muuta vastaavaa. Olin ostanut poikasen suosituksesta lihaisampaa versiota, mutta en kyllä huomannut mitään eroa vanhaan. Tänään kaupassa käydessä huomasin hyllyssä palviliha version ja ostin purkin kokeiltavaksi. Saapa nähdä, onko hintansa väärti. 

Heinäkuun hellettä

 Yhä vaan lämmintä riittää. En ole juurikaan käynyt muualla kuin lähikaupassa. Käsitöitäkään ei jaksa tehdä kun kädet hikoaa. On kyllä Kanadassakin tukalat oltavat, ihmettelen miten pärjäävät. Toiseksi vanhin sisareni asuu Albertassa. Toivottavasti vanhuksilla on ilmastointia kotona ja hoitopaikoissa. 

Soilikki kukkii edelleen kivasti ja gloxiniakin tekee lisää nuppuja. Posliinikukka rupesi kukkimaan oikein 7 kukkatertun voimalla. Nyt on 4 kukkaterttua auki yhtä aikaa ja pitää vissiin pistää yöksi parvekkeelle. On sen verran vahva tuoksu illalla. 

Sukua tutkin enimmäkseen. Aina löytyy uusia etäserkkuja. Joidenkin kanssa vaihdetaan viestejä ja tutkitaan yhteisiä sukulaisia. Vanhoista perunkirjoista ja virkatodistuksista on ollut paljon hyötyä. 

Aurinkoista kevättä

 Aurinko paistaa niin lämpimästi, että tuntuu lähes kesäiseltä. Kävin aamupäivällä kaupassa ja oli aivan outoa kun ei tuullut yhtään. Täällä kun yleensä on kylmä tuuli tai viima mereltä. 

Korona toivottavasti alkaa hiljalleen laantua ja nyt on luvassa, että ravintoloitakin aletaan hiukan availla. Odotan kovasti ulkokahviloita ja ystävien tapaamisia yli vuoden tauon jälkeen. 

Soilikin alku on ruvennut virkistymään ja pienet kukatkin sai esiin. Viime kesäinen komea soilikki kun kuoli kokonaan, ilmeisesti liiallisen hoidon takia. Sain sentään muutaman lehden otettua vesilasiin juurtumaan ja yksi selvisi talven yli ja nyt sitten alkaa lehtiäkin kasvamaan. Nyt sitten annan lusikalla vettä ettei tule liikaa. Joissakin nettiohjeissa sanotaan, että pitää pitää riittävän kosteana, toisissa, että pitää antaa välillä hiukan kuivahtaa. Tiedä sitten, mikä on oikea määrä kastelua. 

Orkidean yli 4 kk kukkinut vana alkaa tiputella kukkia, mutta uusi kukkavana puskee esiin. Saa nähdä miten kauan tämä "vanhus" jaksaa vielä kukkia ja pysyy hengissä. Sillekin annan vettä vain tipoittain enkä joka päivä. Nyt täytyy yrittää saada kukkavana pysymään pystyssä, ettei kasva ihan vaakatasoon kuten tämä kukkinut. 

Kalaa olen ruvennut syömään useammin ja kokeilin paistettua kuhaa munakastikkeen kanssa ja oli kyllä hyvää. Silakoita ja ahvenia olen kans paistellut, herkkua nekin. Silakat oli kyllä kaupan valmiita silakkapihvejä, mutta paistoin ne uudelleen. Tälle illalle on eilistä kalakeittoa. Huomenna täytyy valita, laittaako janssonin kiusausta vai uunikalaa (sei). 

Päivät vietän tietokoneella ja sukututkimuksen parissa. Jälleen löytyi uusia sukulaisia, yhden serkun lapsenlapsi ja toisen serkun lapsenlapsenlapsenlapsia. Ja on tosi mukavaa kun nuorempi polvi on kiinnostunut esivanhemmistaan. 

Mukavaa kevättä, ystävät!

Lumisadetta

 Onpa ollut harmaa päivä. Lunta pyryttelee hiljalleen, eikä ulkosalla näy liikettä juurikaan. 

Sukututkimusta olen tehnyt ja yhden uuden kirjankin ostin kun siinä on omaankin sukulinjaan kuuluvia henkilöitä. Ilahduin kovasti kun kirjassa oli enimmäkseen tarinoita ja vain pienehkö sukutaulusto. Ne tarinathan on sukututkimuksen helmiä, mutta tahtovat unohtua vuosikymmenten kuluessa. 

Orkidea kukkii edelleen ja voi hyvin. Posliinikukka aloitti myös kukinnan. Yksi kukkaterttu auki ja toinen nupuilla. Onneksi ei useampaa ole kerrallaan auki kun tuo yksikin tuoksuu illalla ja yöllä aika vahvasti. 

Voikaa hyvin, ystäväiseni!

Vantaan sukututkimuspäivillä

Vietin viikonlopun aika tarkkaan vantaan Kuulutko sukuuni -tapahtumassa. Lauantaina oli oikea ryntäys ja sisällä ruuhkaa joka puolella. Kuuntelin enimmäkseen luentoja enkä ehtinyt osastoille. Sunnuntaina kävin kiertelemässä osastoja ja yhden luennon kuuntelemassa. Nähtävää oli taas paljon ja osa jäi näkemättä. Järjestelyt olivat erinomaiset. Ruokaa ja kahvia oli tarjolla ja kakkuja yms sai ostaa kotiinkin. Ruokapuolen hoiti oppilaitoksen opiskelijat.  Ensi vuonna taas toivottavasti uudestaan. Iso kiitos järjestäjille ja vapaaehtoisille.

Väkeä oli luennoilla runsaasti ja aina ei kaikki edes mahtuneet varattuun luentotilaan. Ainakin yksi luento siirrettiin sitten isompaan tilaan.

 

Sukulapaskilpailun satoa oli nähtävänä alakerran käytävän seinustalla

 

Luentoja oli molempina päivinä useammassa salissa yhtä aikaa.

 

Muutamia ostoksiakin tein

Ahmimista

Ei sentään ihan tavisruokaa vaan "hengenravintoa". Ostin Ira Vihreälehdon uutuuskirjan, jossa hän kertoo isoisän etsimisestä. Kirja oli sen verran kiinnostavasti ja jännittävästi kirjoitettu, että luin kirjan yhtäsoittoa eilen päivällä ja illalla. Viime aikoina en ole paljon kirjoja lukenut. Nuorempana ostin ja luin kymmeniä kirjoja vuodessa. Uutuuskirjojakin ostin kun en malttanut odottaa niiden saamista lainaan kirjastosta. Nykyään on käsityöt ja tietokone viemässä aikaa, mutta aina välillä tulee kohdalle kiinnostava kirjauutuus.

Viikon varrelta

Päivänä muutamana kävin Kampin palvelukeskuksessa syömässä. Samalla kuulin, että ylimmän kerroksen yksi kaiteista on saanut graffitin. Niitä graffitejahan tulee syksyn mittaan lisääkin ja värit tulevat sitten vuodenaikojen mukaan.

Torstaina kävin ystävän kanssa syömässä pitsaa. Erinäisistä syistä totesimme, että ei ehkä mennä uudelleen samaan paikkaan.

Muutoin olen röhnöttänyt keittiönpöydän ääressä ja viime päivät tutkien Utajärven kirkonkirjoja. Se kuuluisa porovaras saattaa olla jo lähellä.

Kuulutko sukuuni -tapahtumassa

Vietin viikonlopun molemmat päivät Vantaalla Kuulutko sukuuni -tapahtumassa. Ohjelmaa siellä oli niin paljon, että mitenkään en ehtinyt osallistua kaikkiin  kun piti tuttujakin tavata.

Sukutapahtumassa oli esillä paljon sukukaavioita, yksi huovutettukin. Minäkin ostin pari painettua, joihin voi merkitä esivanhempia, kunhan niitä löytyy.

Eilen pois tullessa sattui juuri sähkökatkos ja Helsingin suuntaan menevät  junat seisoivat asemilla. Tuttavani kuitenkin huomasi, että pikajunat pohjoiseen ja rengasradan junat kulkivat. Niinpä vaihdoimme lennossa toiseen junaan ja kiersimme Hiekkaharjusta Helsinkiin lentokentän ja Myyrmäen kautta. Varmuuden vuoksi jäin junasta jo Pasilassa ja siirryin 9 ratikkaan kun arvelin, että keskustan rautatieasemalla voisi olla ruuhkaa.

Reissunpäällä

Olin muutaman päivän poissa kotoa. Sain paljon hyvää tietoa psorin ja diabeteksen hoidosta. Muu porukka ja ohjaajat ym olivat aivan mahtavia. Pienet jumpatkin sujuivat hyvin kun kaksi kertaa saatu akupunktio vei terän olkapääkivusta. Tai enemmänkin kuin vaan terän eli meni jokseenkin kaikki vaiva. Yölläkin saa nukkua missä asennossa vaan. En olisi uskonut (enkä ole uskonut), että akupunktio olisi niin tehokasta ja kivutonta. Minä kun olen ikäni pelännyt kaikenlaisia piikkejä ja pistoksia.

Yksi sukkakuva piti laittamani, mutta huonekaveri siellä kurssilla halusi sukat itselleen ennen kuin ehdin edes lankoja päätellä ja niin unohdin ottaa kuvia.  Sukat oli tehty Sandnes garnin Sisu-langasta ja lankaa kului hivenen yli 50 grammaa. Tämä lanka oli vähän tyyriimpää kuin muutamat edelliset sukkalankani eli maksoi 5,50 kerä. Olin ostanut kaksi kerää ja samaa värierää molemmat, mutta silti minusta toisen kerän keltaiset raidat olivat vähän sameampia kuin toisen. No, eipä taida käyttäjä sitä huomata.

Kun ei nyt ole kuvaa sukista, niin laitanpa kuvan kahdesta sukukirjasta, toinen 1212 sivua ja painoa 3,8 kiloa, toinen on 47 sivua ja painoa 70 grammaa. Typpöjen sukukirjan henkilömäärää en löytänyt, mutta sukuseuran sivuilla oli maininta, että tiedostossa on yli 30000 henkilöä. No, onhan kirjan henkilöhakemiston jo nimilistakin 121 sivua. Toisen "sukukirjan" henkilöitä en ole laskenut, mutta ei varmaankaan monia satoja edes.

Kuulutko sukuuni

Eilen ja tänään oli Vantaan Seudun Sukututkijoiden järjestämä tapahtuma Hiekkaharjussa Varian ammattioppilaitoksen tiloissa. Olin siellä sekä eilen, että tänään. Osastoja oli niin paljon, että en ehtinyt kaikissa käydäkään. Luentojakin oli välillä päällekkäin, mutta niihinkin ehdin tänään vain yhteen, enkä eilen yhteenkään. Muutamia tuttuja ja kaukaisia serkkuja tapasin ja tietysti tuli juteltua aina pitkään. Uusia sukuyhteyksiä on löytymässä myös kunhan tietoja vielä tarkistellaan. Oli myös hauska tavata eräs henkilö, jonka kanssa katsottiin, että "onko sinun Jooseppi myös minun Jooseppi" ja näyttäisipä olevan. Hiukan ostin iltalukemista, mutta enemmän olisi varmaan ollut ostettavaa, jos olisi ehtinyt paremmin tarjontaa selailemaan. Sukututkimus on ihan hauskaa, vaikka jotkut ihmettelevät, että sinä vaan kuolleitten kanssa seurustelet. No, kuolleita sukulaisia tunnenkin enemmän kuin eläviä.  :D

Turun keikka

Kävin viikonloppuna Turussa Karjalan sivistysseuran Heimopäivillä. Yövyin Hotelli Marinassa, mikä olikin oikein miellyttävä paikka ja kaikki pelasi viimosen päälle. Aamiainen oli niin runsas, että en jaksanut tarjonnasta puoliakaan edes maistaa.

Kaupungilla kävellessä osui silmiin kaunis hevospatsas. Pitää joskus ottaa tekijä selville.

Heimopäivien yhteydessä oli monenlaista aiheeseen liittyvää myytävää. Minä ostin vain kirjoja, mutta kauniita sukkiakin oli tarjolla. Sukkien hinnat oli siinä 40-50 euroa. Lapasten hintoja en katsonutkaan.

Sattui myös aika hauskasti kun eräs henkilö tuli kysymään, että ollaanko sukua kun olen hänen tätinsä näköinen. Sukulaisuutta en tiedä, mutta ei se liene mahdotontakaan. Asiaa pitää tutkia.

 

 

Pientä matkailua

Tampereella oli eilen, lauantaina, sukututkimuspäivä ja sinne teki vähän mieli lähteä, mutta olin aluksi kahden vaiheilla. Kun sitten kuulin, että junalippu maksaisi vain 8 euroa, niin pitihän sen toimivuus testata ja onnistuinkin helposti saamaan lipun vielä samaan vaunuun parin muun tutun kanssa. Paikalla Tampereen Sampolassa oli väkeä "kuin pipoa". Joka puolella tungosta esittelypöytien edessä. Kun luennot alkoivat, niin iso salikin tuli tupaten täyteen, taisi kuitenkin kaikki löytää istumapaikan.

Minun ostokseni rajoittuivat yhteen sukutaulupohjaan ja Ikaalisten vanhimpien rippikirjojen selvennyksiin. Vain yhden varsinaisen esitelmän kuuntelin. Se olikin mielenkiintoinen ja hauskakin, vaikka toisaalta taustalla surullinen tarina naisesta, joka joutui käräjille kaksinnaimisesta. Kävin vielä Sampolan kahviossa ja yllätuin edullisesta hinnasta, juusto-kinkkusämpylä ja kahvi 3,20. Ei ollut hinnalla pilattu ja kahvi oli tosi hyvää.

Tuota rippikirja selvennösmonistetta olen ihaillut kun sieltä on löytynyt monta esivanhempaa ja olen jo ehtinyt sen avulla muitakin sukuaan tutkivia jelpata. Kun tuo 1700-luvun pappien käsiala ei aina ole niin kovin helppoa lukea. Saapa nähdä, miten tulevat sukupolvet vanhoja tekstejä selvittelevät, jos ei kaunokirjoitusta enää opeteta.

 

 

 

 

Egyptiläinen vai roomalainen

Jossain nettisivuilla oli tällainen jalkakuva, josta voi katsoa mistäpäin juuret tulee. Minun jalat näyttäisi olevan siinä egyptiläisen ja roomalaisen väliltä, riippuen siitä, miten varpaita venyttelee. Isovarvas ainakin on pisin, mutta vasemman jalan varpaat on erilaiset kuin oikean ja enemmän germaanin suuntaan. Hm...

 

Yhdennäköisyyttä

Katselin arkistojani ja kotipaikkakunnan lehdestä vuodelta 1997 löysin mielenkiintoisen kuvan, jossa kaupan tiskin takana seisova mies muistuttaa hämmästyttävästi minulla olevan valokuvan miestä. Molemmat kuvat lienee 1920-luvun paikkeilta. Itselläni olevassa kuvassa olen arvellut olevan isoisäni, mutta asiaa täytyy nyt tutkia tarkemmin.

Vieraita kävi ja sukua löytyi

Eilinen päivä oli kovin vilkas ja vieraita kävi ihan "solkenaan", kaikkiaan kävi 6 henkilöä, jotka poikkesivat laivojen katsomisreissullaan. Erityisesti pikkuvieraat ihastuttivat kauniilla  käytöksellään. Testasin myös uunia ja paistoin rahkapiirakan. Koska uuni on iso ja uunipellit valtavia, niin laitoin piirakan alumiinivuokaan, joka taas oli hiukan liian pieni ja piirakasta tuli aika paksu. Koska ensimmäinen vieras oli suurperheen äiti, niin yhdessä tutkailimme piirakan kypsymistä ettei piirakka jäisi raa'aksi. Piirakka onnistui ja vieraat ottivat toisenkin palasen. En ehtinyt/tajunnut ottaa piirakasta kuvia kun vieraiden kanssa meni aika niin vauhdilla. Kiitos, ystävät, kun poikkesitte!

Vieraiden lähdettyä istuuduin läppärin ääreen ja olinkin saanut viestin eräältä sukututkijalta. Hän oli löytänyt yhteyksiä isäni sukuun ja näymme olevan 5. serkkuja. Jee, suku laajenee.

Kevät keikkuen tulevi

Tai sitten ei. Viikonlopun vietin sisätiloissa sukutilaisuuksissa. Tarjolla oli ohjelmaa ja syötävää. Nukketeatteriesitys Koirien Kalevala Sisisiliuskojen (ässien hatut puuttuu kun en osaa niitä laittaa) esittämänä oli erinomainen ja hauska, vaikka ei kaikkea ymmärtänytkään.

Nyt näyttää kaupunki aloittaneen katujen kevätsiivouksen ja hiekanpoiston. Hyvä niin. Kyllä sitä hiekkaa onkin kertynyt kaduille ja sitten kuivalla ilmalla pölisee kaikki koiranpa...t silmille.

Edit: Piti pienentää tuo viimeinen kuva kun se meni jostain syystä palstaleveyden yli.

Sukututkimuspäivillä Kokkolassa

Valtakunnalliset Sukututkimuspäivät vietettiin Kokkolassa 15-17.3. 2013 ja sinnehän minäkin suunnistin jo torstaina 14.3. Asemalla junaa odotellessa seurasin hetken aikaa Salkkareiden kuvausta. Sukupäivät oli Kokkolan kaupungintalolla ja tilat olivatkin upeat joka suhteessa, avarat tilat ja mukavat istuimet saleissa sekä erittäin hyvä ruoka. Ison aulan seinällä oli kaunis metalli reliefi. Ulkona kaupungilla bongattiin lukeva poika ison kiven kyljessä. Kivi oli keskellä katua ja liikenne huristeli molemmin puolin. Sisareni kertoi, että joskus poika on saanut pipon päähänsä.
Kokkolan suunnalla on ollut paljon kirkonrakentajasukuja ja kauniita kirkkoja ovatkin tehneet kuten kuvassa näkyvä Kaustisen kirkkokin. Luennoilla kerrottiin miten löytää sukua eri puolilta maailmaa. Merimiesten etsiminen onkin aika haastavaa, mutta niistäkin on pidetty miehistöluetteloita kunhan vain löytää niiden säilytyspaikat. Ja nettiinhän tulee koko ajan lisää tietoja, tosin osan maksullisena.
Paikalla oli väkeä kaikkina kolmena päivänä runsaasti ja aulatiloissa sukututkijoiden pöytien luona kävi melkoinen kuhina. Välillä oli tungosta niin, ettei ihan lähelle pöytää edes päässyt. Ostettavaakin olisi ollut, mutta minä tyydyin yhteen kirjaa. Pitihän se ostaa kun oli kuulemma viimeinen kappale. Uusia sukukirjoja oli ilmestynyt monta, mutta kun ei tietääkseni omaan sukuuni liittyneet, niin jäivät ainakin toistaiseksi ostamatta.
Koko reissun ajan oli melkoinen pakkanen ja pieni viima vielä lisäsi kylmän tuntua. Aamuisin oli yleensä siinä -15 - -19 astetta, mutta päivällä aurinko lämmitti aika lailla. Kiva reissu, mutta olipa eilen  mukava palata kotiin ja nukkua omassa sängyssä.

Iltalukemista

Tilasin  itselleni kirjan, jota olin jo jonkin aikaa mielinyt. Alkuosassa on kertomuksia Eero Möttöseen liittyvistä eri suvuista,  loppupuolella sukutauluja ja esipolvikaavioita täydennettäväksi. Kirjassa ei ehkä ole minun sukua, ainakaan kovin läheistä, mutta mielenkiintoista luettavaa muuten. Kirjan nimi viittaa siihen, että osa ihmisistä lähti kotiseuduiltaan etsimään onneaan muualta päin maailmaa.