sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pientä matkailua

Tampereella oli eilen, lauantaina, sukututkimuspäivä ja sinne teki vähän mieli lähteä, mutta olin aluksi kahden vaiheilla. Kun sitten kuulin, että junalippu maksaisi vain 8 euroa, niin pitihän sen toimivuus testata ja onnistuinkin helposti saamaan lipun vielä samaan vaunuun parin muun tutun kanssa. Paikalla Tampereen Sampolassa oli väkeä "kuin pipoa". Joka puolella tungosta esittelypöytien edessä. Kun luennot alkoivat, niin iso salikin tuli tupaten täyteen, taisi kuitenkin kaikki löytää istumapaikan.

Minun ostokseni rajoittuivat yhteen sukutaulupohjaan ja Ikaalisten vanhimpien rippikirjojen selvennyksiin. Vain yhden varsinaisen esitelmän kuuntelin. Se olikin mielenkiintoinen ja hauskakin, vaikka toisaalta taustalla surullinen tarina naisesta, joka joutui käräjille kaksinnaimisesta. Kävin vielä Sampolan kahviossa ja yllätuin edullisesta hinnasta, juusto-kinkkusämpylä ja kahvi 3,20. Ei ollut hinnalla pilattu ja kahvi oli tosi hyvää.

Tuota rippikirja selvennösmonistetta olen ihaillut kun sieltä on löytynyt monta esivanhempaa ja olen jo ehtinyt sen avulla muitakin sukuaan tutkivia jelpata. Kun tuo 1700-luvun pappien käsiala ei aina ole niin kovin helppoa lukea. Saapa nähdä, miten tulevat sukupolvet vanhoja tekstejä selvittelevät, jos ei kaunokirjoitusta enää opeteta.


 
 

 
 

4 kommenttia:

  1. Sä edistyt hienosti sukututkimuksessa. Olet tosi taitava.
    Nuo vanhat papinkirjat on aika vaikeasti luettavia ainakin minulle. Osaan kyllä hyvin lukea niitä vanhoja kirjoja, jotka on painettu vanhalla "präntillä". Ei nuoret osaa sitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista vanhoista käsialoista tulee muistoja mieleen, mm vanha kaksois-ässä, jossa oli toinen ässä sellainen f-kirjaimen näköinen. Ja isot kirjaimet oli kauniin kiekuraisia.

      Poista
  2. Mun mies myös aina mielenkiinnolla tutkii sukutauluja. Minä en niistä välitä. Mieheni pappa on aikoinaan lähtenyt Canadaan ja jättänyt vaimonsa ja kolme pientä poikaa ja yksi poika oli vielä mahassakin. Sen koommin ei vanhaa faaria näkynyt. Minä aina kiusaan miestäni,että sinun täytyis ottaa yhteyttä Jenni Pääskysaareen ja lähteä Jennin kanssa Kadonneen jäljille. Sillä tuskin se pappa Canadassakaan on yksin elellyt,vois löytyä sukua. Serkkuja ainakin,jos vanhemmat ob kuolleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aivan täpinöissäni näiden sukuasioiden kanssa. Kaukaisia serkkujakin on löytynyt dna-tutkimuksen myötä. Minulla asuu yksi sisko Kanadassa ja isän veli ja eno ainakin on aikoinaan mennyt "ameriikkaan" eli ehkä Kanadaan. Niitäkin yritän jäljittää. Välillä tuntuu, että itsekin on kohta "pääskysaari" kun löytyy yllättävä yhteys kaukaisiin eläviin sukulaisiin.

      Poista