Näpertelyä

Kaalipadan hautuessa ja komean miehen pestessä ikkunoita, näpräsin keittiön roskiskaapin oven koukulle suojuksen.
Kaapin ovi on ihan tiivis ja jos/kun roskikseen laittaa vähänkään kosteaa tavaraa, niin kaappihan ottaa hajuja. Niinpä olen pitänyt ovea rakosellaan laittamalla oven väliin pyyhettä tai muuta. Koukkuakin kokeilin, mutta se raapi oven yläreunaa rumasti. Viimeisin viritys oli tiskirätti ja sen päällä koukku. Aamulla sitten sain idean. Teenpä samanlaisen suojuksen koukulle kun tein vähän aikaa sitten matkalaukun kahvaan. Näyttäisi toimivan ja on vähän huomaamattomampi kuin tiskirättiversio.
Kylppärissä on sama harmitus pyykkikaapin ovessa, joten alanpa värkkäämään sinnekin vastaavaa.
Toki voisi oviin laittaa ihan tuuletusrakosetkin, mutta enpä ainakaan nyt rupea sellaisiin hommiin.

Edit. Kylppärin kaapin oveen laitoin koukun alimman hyllyn reunaan, niin ei ole tiellä eikä juurikaan näy käytössä.  (viimeinen kuva)

 

 

 

 

 

 

Että löytäisin omani

Oman matkalaukun löytäminen lentokentän hihnalta on aina hämmentävä kokemus kun on monta saman näköistä laukkua. Joskus käytin värikästä hihnaa laukun ympärillä, mutta hihna tahtoi aueta ja muillakin oli samanlaisia. Tuttavallani oli aikoinaan punainen villatupsu laukussaan, mutta se hävisi eräällä matkalla.  Joillakin on erilaisia teippejä liimattuna matkalaukkuun, mutta sellaiset ei minun laukussani oikein pysy. Eilen sain kuningasajatuksen. Miksen virkkaisi kädensijaan koristetta, joka pysyisi mukana, vaikka laukkua käsiteltäisiinkin välillä vähän kovakouraisesti. Niinpä aamulla virkkasin moisen tunnistusavusteen. Ei varmaan hevillä ole toista samanlaista lentokentällä, eikä tuo lepata tai tartu helposti mihinkään kiinnikään.
Virkkasin ensin pötkylän ja sitten sen kädensijan ympärille. Yhteenvirkkaus ei ole oikein edustuskelpoinen kun sininen lanka loppui 2 senttiä liian aikaisin ja keplottelin aloituslanganpäällä loput ompeleesta yliluotellen.  No, kelpaa minulle, eikä kai kanssamatkaajat ala tarkastella teelmystäni.