Omppumadon blogissa oli arvonta ja minä voitin. Sain palkinnoksi kauniin kukkasen, jonka laitan johonkin näkyvälle paikalle, vaikkapa takin rinnukseen. Kiitos Omppumato!
Pöh. En saa kuvaa käännettyä.
maanantai 26. syyskuuta 2016
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Espoon suunnalla
Vietin viikonloppua Espoossa Kaisankodissa. Espoon juna-asemalla olin vähän eksyksissä kun en meinannut löytää oikeaa bussilaituria. Yksi bussikuski jo kuljetti minua väärälle puolella asemaa eikä pari muuta bussikuskia tiennyt laituria eikä linjaa. Lopulta yksi pysäkillä seisova matkustaja tiesi, että pysäkkinumero puuttuu ja linjanumerot on vääriä. Hm...harmillista ulkopaikkakuntalaisille.
Majoitus oli kylpylärakennuksessa ja ruokailu päärakennuksessa.
Ulkoiltua tuli useampaan otteeseen ja hieman pitempi kävelymatka tehtiin Myllyjärvelle. Aika jännä oli kun järvi on korkealla mäellä.
Vanhassa metsässä oli monenlaista puuta ja puunrunkoa.
Syksy näyttää ehtineen Espooseenkin. Ruusupuskassa kiulukat ja polunvarressa yksinäinen kukka.
Polun varrella oli lieriöitä ja niissä tarinaa alueesta. Aika kiva lukea niitä.
Pihalla käväisi ambulanssi, mutta taisivat olla lounastamassa. Muistaakseni ennenkin on ambulanssimiehet käyneet ruokailemassa Kaisankodissa.
Majoitus oli kylpylärakennuksessa ja ruokailu päärakennuksessa.
Ulkoiltua tuli useampaan otteeseen ja hieman pitempi kävelymatka tehtiin Myllyjärvelle. Aika jännä oli kun järvi on korkealla mäellä.
Järvimaisema oli tosi kaunis
Vanhassa metsässä oli monenlaista puuta ja puunrunkoa.
Syksy näyttää ehtineen Espooseenkin. Ruusupuskassa kiulukat ja polunvarressa yksinäinen kukka.
Polun varrella oli lieriöitä ja niissä tarinaa alueesta. Aika kiva lukea niitä.
Pihalla käväisi ambulanssi, mutta taisivat olla lounastamassa. Muistaakseni ennenkin on ambulanssimiehet käyneet ruokailemassa Kaisankodissa.
torstai 22. syyskuuta 2016
Merinäköala melkein katoaa
Nyt on ala-asteen rakennus kohonnut jo niin korkealle, että merinäköalani kapenee entisestään ja on vaarassa kadota kokonaan. "paljain silmin" ei merta juurikaan huomaa enää.
Kun nousee lipaston päälle, niin merta näkyy vähän enemmän. Hm... pitäisiköhän hankkia korkea katselutuoli. Vaikka , jos huonosti käy, niin tuohon eteen tulee vielä lisää korotuksia.
Kameralla voi vähän zoomata, niin saattaa nähdä merestä aavistuksen verran
Kun vielä zoomaa lisää, niin siellähän se meri on. Saapa nähdä, tuleeko tuohon eteen vielä lisää korotuksia ja esteitä.
tiistai 20. syyskuuta 2016
Jäänmurtaja Urho
Sain neuleystävien kanssa kutsun vierailla jäänmurtaja Urholla. Urho on kesäaikana laiturissa Katajanokalla.
Ensin saimme esittelyn laivan toiminnasta. Laivan komentosilta oli vaikuttava. Monenlaisia karttoja oli sekä monitoreissa että paperilla. Suomenlahden laivojen kulkua saattoi seurata reaaliajassa.
Saimme tutustua myös ruokasaliin ja keittiötiloihin.
Kuntosali ja kirjasto
Konehuoneeseenkin pääsimme tutustumaan.
Käsitöiden lomassa nautittiin kahvia ja sekä suolaista että makeaa piirakkaa.
Kiitos Hanna että kutsuit ja kiitos Teemu esittelystä. Oli upea kokemus.
Ensin saimme esittelyn laivan toiminnasta. Laivan komentosilta oli vaikuttava. Monenlaisia karttoja oli sekä monitoreissa että paperilla. Suomenlahden laivojen kulkua saattoi seurata reaaliajassa.
Saimme tutustua myös ruokasaliin ja keittiötiloihin.
Kuntosali ja kirjasto
Konehuoneeseenkin pääsimme tutustumaan.
Käsitöiden lomassa nautittiin kahvia ja sekä suolaista että makeaa piirakkaa.
Kiitos Hanna että kutsuit ja kiitos Teemu esittelystä. Oli upea kokemus.
maanantai 19. syyskuuta 2016
Pieni marjaretki
Puolukkareissua oli suunniteltu pitkään, mutta aina oli muuta "tärkeämpää" ohjelmaa. Lopulta viime perjantaina lähdin parin päivän pikareissulle Kokkolaan. Junapaikat vaan meinasi olla kortilla. Mennen tullen oli junat ylitäynnä eikä kaikille löytynyt istumapaikkaa, jos oli tullut junaan ilman etukäteen ostettua lippua. Aika hauskasti oli VR ulkoistanut lipunmyynnin ulos junaraiteiden päätyyn. Oli kuulemma vähän kylmä aamuisin siellä avonaisessa tilassa.
Sää suosi marjareissuani mitä parhaiten. Toisia tosin hirvikärpäset hätyytteli, minua ei ollenkaan. Vain pari pikkuista mustaa mönkijää löysin päivän päätteeksi takin kauluksesta ja myssyn reunasta. Näin sentään nyt elämäni ensimmäiset hirvikärpäset. Olin luullut niitä paljon isommiksi, mutta olivatpa pieniä.
Puolukoita minulle oli jo poimittu etukäteen, mutta löysimme niitä kyllä vielä niin runsaasti, että oli ihan pakko poimia muutama litra vielä. Isoja ja kypsiä marjoja ei vain voinut metsään jättää. Oikeastaan etsimme sieniä, mutta niitä ei juurikaan löytynyt, mitä kyllä vähän ihmettelimme.
Sää suosi marjareissuani mitä parhaiten. Toisia tosin hirvikärpäset hätyytteli, minua ei ollenkaan. Vain pari pikkuista mustaa mönkijää löysin päivän päätteeksi takin kauluksesta ja myssyn reunasta. Näin sentään nyt elämäni ensimmäiset hirvikärpäset. Olin luullut niitä paljon isommiksi, mutta olivatpa pieniä.
Puolukoita minulle oli jo poimittu etukäteen, mutta löysimme niitä kyllä vielä niin runsaasti, että oli ihan pakko poimia muutama litra vielä. Isoja ja kypsiä marjoja ei vain voinut metsään jättää. Oikeastaan etsimme sieniä, mutta niitä ei juurikaan löytynyt, mitä kyllä vähän ihmettelimme.
Pakkasin marjat pikkupusseihin, niin kotona sain ne laittaa heti pakastimeen. Kaikkiaan siinä on 28 kpl noin 300 gramman pusseja. Oli hyvä, että minulla oli matkassa vetolaukku, muuten olisi ollut aika raskasta kantaa kasseja.
Paluumatkalla, taisi olla Seinäjoen kohdalla, taivaalla leijui kuumailmapallo.
tiistai 13. syyskuuta 2016
Muutamat tossut, (sukkaryhmä 17-20/2016)
Sain valmiiksi neljä paria yksinkertaisia tossuja Novitan Nostalgia langoista,. Lankoja kuluin 63-71-75-81 grammaa, silmukoita puikolla 4x11 ja 4x12, puikot 3,5 bambut. tossut menevät hyväntekeväisyyteen.
maanantai 12. syyskuuta 2016
Maanantaivieras
KristiinaS poikkesi iltapäivällä käsityön kera kahvittelemaan. Söimme tosin ensin vähän broileria riisin ja vihannesten kera. Molemmat lappasimme nassuun kaksi broilerin sisäfilettä . ;=) , miten jaksoimmekin. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta kaikki tuli syötyä.
Kahvin kanssa oli tarjolla korvapuusteja ja rahkapiirakkaa, ihan itsetekoisia. Maistiaisiksi oli minikokoinen voileipäkakku, josta tosin jäi vielä minulle iltapalaksi. Näistäkin sain kuvan vain jämistä.
Kristiina toi minulle isot purkilliset suppiksia ja mustia torvisieniä sekä hiukan katajanmarjoja. KIITOS. Niistä riittää koko talveksi itselle ja jollekin hyvälle kaverillekin, esim poikaselle.
Oikeastaan Kristiinan käynnille oli asiallinen aihekin. Meidän Jätkäsaaren kirjastossa oli Stadin slangi -ilta ja olimme sopineet menevämme sinne. Kristiinan blogissa on varmaan parempi raportti ohjelmasta, mutta kiva oli kuulla slangilla kirjoitettuja tarinoita ja kuorolaulua. Sitten oli tuhti tietopaketti Jätkäsaaren historiasta ja hienoja kuvia vanhoista asumuksista.
.
Kristiinan lähtiessä sitten kotiin päin, saattelin häntä metrolle ja katselimme kanavan ympäristöä, mikä oli Kristiinalle uutta aluetta. Minä otin kotimatkalla pari kuvaa uudesta hotellitornista. Sen pitäisi olla kohta käyttökunnossa.
Kahvin kanssa oli tarjolla korvapuusteja ja rahkapiirakkaa, ihan itsetekoisia. Maistiaisiksi oli minikokoinen voileipäkakku, josta tosin jäi vielä minulle iltapalaksi. Näistäkin sain kuvan vain jämistä.
Kristiina toi minulle isot purkilliset suppiksia ja mustia torvisieniä sekä hiukan katajanmarjoja. KIITOS. Niistä riittää koko talveksi itselle ja jollekin hyvälle kaverillekin, esim poikaselle.
Oikeastaan Kristiinan käynnille oli asiallinen aihekin. Meidän Jätkäsaaren kirjastossa oli Stadin slangi -ilta ja olimme sopineet menevämme sinne. Kristiinan blogissa on varmaan parempi raportti ohjelmasta, mutta kiva oli kuulla slangilla kirjoitettuja tarinoita ja kuorolaulua. Sitten oli tuhti tietopaketti Jätkäsaaren historiasta ja hienoja kuvia vanhoista asumuksista.
.
Kristiinan lähtiessä sitten kotiin päin, saattelin häntä metrolle ja katselimme kanavan ympäristöä, mikä oli Kristiinalle uutta aluetta. Minä otin kotimatkalla pari kuvaa uudesta hotellitornista. Sen pitäisi olla kohta käyttökunnossa.
perjantai 9. syyskuuta 2016
Voileipäkakku yhdelle
Olen ollut voileipäkakkujen ystävä vasta muutaman vuoden. Aikoinaan satuin maistamaan voileipäkakkua luullen sitä makeaksi kakuksi ja siitä jäi kammo vuosikymmeniksi. Nyt sitten on ruvennut tekemään mieli opetella tekemään voileipäkakkuja itsekin.
Kun en isoa voileipäkakkua uskalla tehdä, ettei hyvät tarvikkeet mene pilalle, niin kokeilin tehdä pienen teelmyksen. Kolme paahtoleivän palasta, täytteet väliin ja jonkinmoinen kuorrutus. Täytteeksi laitoin ruohosipulijuustoa, hienonnettua paprikaa, hienonnettua kinkkua, sinappi-kurkku-salaattia, kostutus maidolla. Omaa paprikaa en vielä raskinut ottaa käyttöön, vaan kaupan paprika sai kelvata .
Tomaatti oli pakattu kotimainen terttutomaatti, jonka maku on herkullinen ja makea, kuin ennen vanhaan.
Nyt sitten pitää odotelle huomiseen, että minun kakkuseni tekeytyy. Ehkä aamukahvilla otan palasen maistiaisiksi.
Kun en isoa voileipäkakkua uskalla tehdä, ettei hyvät tarvikkeet mene pilalle, niin kokeilin tehdä pienen teelmyksen. Kolme paahtoleivän palasta, täytteet väliin ja jonkinmoinen kuorrutus. Täytteeksi laitoin ruohosipulijuustoa, hienonnettua paprikaa, hienonnettua kinkkua, sinappi-kurkku-salaattia, kostutus maidolla. Omaa paprikaa en vielä raskinut ottaa käyttöön, vaan kaupan paprika sai kelvata .
Tomaatti oli pakattu kotimainen terttutomaatti, jonka maku on herkullinen ja makea, kuin ennen vanhaan.
Nyt sitten pitää odotelle huomiseen, että minun kakkuseni tekeytyy. Ehkä aamukahvilla otan palasen maistiaisiksi.
Oma paprika punastelee jo kivasti yhdeltä kyljeltä
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Ahmimista
Ei sentään ihan tavisruokaa vaan "hengenravintoa". Ostin Ira Vihreälehdon uutuuskirjan, jossa hän kertoo isoisän etsimisestä. Kirja oli sen verran kiinnostavasti ja jännittävästi kirjoitettu, että luin kirjan yhtäsoittoa eilen päivällä ja illalla. Viime aikoina en ole paljon kirjoja lukenut. Nuorempana ostin ja luin kymmeniä kirjoja vuodessa. Uutuuskirjojakin ostin kun en malttanut odottaa niiden saamista lainaan kirjastosta. Nykyään on käsityöt ja tietokone viemässä aikaa, mutta aina välillä tulee kohdalle kiinnostava kirjauutuus.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Amarylliksen siemenet kypsyi
Amarylliksessäni kehittyi yhteen kukkavanaan komea siemenkotelo. Tänään huomasin, että kotelo oli haljennut ja mustat siemenet näkyvillä. Tutkailin vähän kuukkelilla ja löysin tiedon, että siemenet pitää istuttaa heti koska itävät vain tuoreeltaan. Niinpä laitoin siemenet multaan. Siemeniä oli muutama kymmenen, joten jos kaikki itää, niin niistä riittää kavereillekin. Gooletetun tiedon mukaan siemenestä kukkivaksi kestää useamman vuoden eli ensi jouluksi niitä ei saa kukitettua.
lauantai 3. syyskuuta 2016
Paprika alkaa punastella
Vihdoinkin paprikassa alkaa näkyä punastumisen merkkejä. Kovasti jo odottelen, että pääsen maistamaan.
En vielä tiedä, miten tuon suuren sadon oikein nautin. Raakana leivän päällä vai paistettuna pannulla. Tai ehkä täytettynä jauhelihamössöllä ja uunissa paistettuna. Vai kannattaako uunia lämmittää yhden paprikan takia.
Vai olenko nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa eli jos vielä sattuu, että siitä ei tulekaan syömäkelpoista. Ans kattoo ny.
En vielä tiedä, miten tuon suuren sadon oikein nautin. Raakana leivän päällä vai paistettuna pannulla. Tai ehkä täytettynä jauhelihamössöllä ja uunissa paistettuna. Vai kannattaako uunia lämmittää yhden paprikan takia.
Vai olenko nuolaisemassa ennen kuin tipahtaa eli jos vielä sattuu, että siitä ei tulekaan syömäkelpoista. Ans kattoo ny.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)