Kevään enteitä

Perjantaina olin tuttavan mukana Panihida-muistotilaisuudessa. Mielenkiintoista olla mukana ortodoksien tilaisuudessa. Seisominen kyllä otti vähän selkään.

Ulkona on jo selviä kevään enteitä kun silmut pullistuvat auringon lämmössä. Muutenkin on viime päivät olleet hyviä ulkoilun kannalta. Tosin varjopaikoissa voi olla aika kylmä, jos vielä käy pieni viima.

Lauantaina olin parin serkun ja yhden tuttavan kanssa katsomassa esityksen Kun kyyhkyset katosivat.

Esityksen jälkeen menimme VLTAVAan syömään. Kylläpä olikin erinomaiset ruuat. Ja tarjoilu pelasi viimosen päälle, siis sopivasti. Annokset olivat senverran runsaat, että jälkiruuat jäi syömättä. Onneksi emme niitä heti alkuun tilanneetkaan kun tarjoilija suositteli tilaamaan vasta pääruuan jälkeen, jos vielä jaksamme syödä niitä. Emme jaksaneet. Koskapa meillä oli syömään mennessä jo melkoinen nälkä, niin ruuat luiskahti vatsan puolelle niin liukkaasti, että kamera ei ehtinyt mukaan.

 

 

 

 

Kevättä tulossa ja aivot solmussa

Muutama päivä sitten kävi vieras, jonka käyntiä on suunniteltu vuosikaupalla. Ja välimatkaa ei ole pitkästi. Samalla sain annettua pois pari muovilaatikkoa, jotka on olleet minulla lainassa yli 12 vuotta. Vieras toi mininarssisseja ja pari suklaamunaa sekä ystävänsä tekemiä pienenpieniä paperisia pääsiäispupuja. Kiitos ystäväiseni.
Eilen katselin ihmetellen hapankorppupakettia kun sen pohjassa luki "avataan tästä". Olen aina ennen avannut paketit päältäpäin. Tänään sitten kokeilin miten käy kun avaa paketin pohjasta. No sitten selvisi, että paketti onkin tarkoitus pitää makuullaan eikä pystyssä. Mulla on nyt paketti auki sekä ylhäältä, että alhaalta ja varmaan vielä tipahtaa korput lattialle kun en huomaa pitää pohjasta kiinni.
No, ehkä tämä on hyväksi aivotoiminnalle. 

 

 

 

 

Valinnanvaraa

Meillä menee nyt jätteet putkeen ja siksi on nyt käytettävä biopusseja biojätteille. Ennen sai kääräistä kalanperkeet sanomalehteen, mutta ei enää. Vähän tuntuu hölmöltä, että pitää hankkia monta muovikassia viikossa biojätteille. Onneksi löysin myös pieniä biopusseja kun niitä biojätteitä ei voi kerätä noihin hajoaviin kasseihin kovin monta päivää tai hajoavat käsiin. Nyt on sitten kokoelma 6 litran, 10 litran ja 20 litran pusseja. Tuo 6 litran kokokin tuntuu vähän isolta minun pienille biojämille.

Aurinko paistaa ja katselin juuri, että onpa naapurillakin pesemättömät ikkunat kunnes tajusin, että mun parvekelasit on pölyiset. Hmph.  Koskahan saisin aikaan tehdä ikkunapesut tai tilata ikkunanpesijän.

Kävipäs köpelösti

Tänään oli Ogelin lankakaupassa neuletapaaminen. Ja kun kerran lankakaupassa oltiin, niin tottakai piti lankojakin hiplata. Niin kauan kuin oli kavereita ympärillä, sain pidäteltyä, mutta muun porukan lähdettyä kävin rohmuamaan yhtä takahyllyä. Siellä oli niin ihqua Manos-lankaa, jossa on alpakkaa silkkiä ja kasmiria. Ja mun päättämättömyydestä johtuen piti ottaa useampi vyyhti, en sentään joka väriä. Näissähän on se ominaisuus, että vaikka olisi samaa värierää, niin jokainen vyyhti on hiukan erilainen, joten piti hiukan miettiä ottaakko yksi vai kaksi vyyhtiä kutakin väriä.
Muistutus kavereille: ei saa jättää yksin lankakauppaan, se on turmioksi.
Tuo vaaleansininen on Shaelyn-huivin alku, jota olen nyt kutonut ja purkanut varmaan seitsemän kertaa kun aina tulee joku pieni virhe enkä tykkää virheistä näkyvällä paikalla. Olen tällä mallilla tehnyt aikasemmin muutaman huivin, mutta nyt en löydä suomenkielistä ohjetta siihen, joten pitää valmiista työstä yrittää katsoa mallia.
Alakuvassa on pari vuotta sitten tehty huivi, jota nyt käytän mallina. Lanka tosin on toista merkkiä.

 

 

Hapankorppuja

Rohkea rotan syö... vai miten se menikään.
Päivänä muutama jouduin ostamaan eri valmistajan hapankorppuja kun ei reitille osunut niitä vanhoja ja tuttuja. Ja sitten tykästyin näihin ohuempiin ja kivan rapeisiin hapankorppuihin niin, että piti ostaa lisääkin. Samalla ostin palasen juustoa ja kurkkupötkylän. Tosin näitä ei saisi syödä ihan ruokana tietenkään, mutta lienee terveellisempää kuin karkit. Rouskis, rouskis, mmmm...

WROOOMM.... viuuu...

Tuo wroooommm kuului eilen kun käväisin ulkona pikkukävelyllä. Kevät on siis tullut kun moottoripyörät pärähtävät liikkeelle.
Tänään kun yritin ulos, niin tuuli ujelsi ja vinkui ja hiekka pöllysi, niin etten meinannut päästä kotiovelta kadun yli. Verkkokaupan seinustalla oli kuitenkin ihanainen vaaleansininen avoauto. Kesän merkkejä sekin, niinkuin kaiketi nuo roskakasat kadulla.
Kotona parvekkeella kukkii LeaP:n tuomat mininarssissit ja eilen itse ostamani pikkuruusu. Vein kukat parvekkeelle että jaksavat kukkia kauemmin kuin sisällä lämpimässä.
Muutoin olen istunut enimmäkseen koneen ääressä etäserkkuja etsien. Soppakulhokin nenän edessä kun ei malta kauemmas lähteä syömään.

 

 

 

Yhdessä tylsäkin homma hoituu

Minulle oli kertynyt kasa päättelemättömiä sukkia. Eilen illalla keräsin sukat sohvalle, mutta päättely tympi aika pahasti. Onneksi tänään LeaP soitti ja poikkesi kahvittelemaan, käsityö mukana tietysti. Siinä sitten kahvin jälkeen minäkin sain suurimman osan sukkia pääteltyä ja loputkin hoitunee vielä tänään. Seurassa on tylsäkin työ mukavampaa. Kiitos seurasta Lea ja kiitos kukkasista myös!.

Kermaista kaalilaatikkoa

Sain viime lauantaina KristiinaS:n luona erinomaisen herkullista kaalilaatikkoa ja ruinasin reseptin itselleni. Tänään sitten oli kaupassa sopivasti puolikkaita kaalinkeriä ja niinpä tuumasin testata reseptin. Tein puolikkaan ohjeesta vähän soveltaen eli puoli kiloa kaalia, noin 150 grammaa jauhelihaa, puolikas sipulia, desi vettä, desi kermaa, kourallinen riisiä, hiukan suolaa ja mustapippuria. ´
Ruskistin kaalinpalat ja hauduttelin hieman, ruskistin sipulin ja jauhelihan. Sitten laitoin kaikki aineet uunivuokaan ja annoin muhia parisen tuntia. Samalla paistui palanen kirjolohta, josta söin osan ensinälkään.
Uunista otettuna laatikko maistui suorastaan syntisen hyvältä. Mikä ettei kun on kermassa haudutettua kaalia. Jospa vain malttaisin antaa laatikon jäähtyä ja laittaa pakastimeen, mutta arvelenpa, että yösyömiseksi menee.
Kiitos, Kristiina reseptistä!

Lemmenlukkoja ja uudet verhot

Kävin päivänä muutamana Katajanokalla asioilla ja siellä oli yhden sillan kaiteessa paljon lukkoja. Aika kivan näköistä mielestäni.

Viime lauantaina oli KristiinaS kutsunut koolle PPP:n eli Pyöreän Pöydän Puikottajat. Tarjolla oli mukavaa seuraa ja erinomaista kaalilaatikkoa. Kiitos Kristiina.

Kristiina antoi minulle myös kauniin valoverhon, joka sopi minun makkarin ikkunaan. Mullahan on makkarin verhona ollut vaan tummansininen lakana. Tuo valoverho sopii kuin nakutettu väriltään ja muutenkin. Vähän on pituutta liikaa, mutta sen saa käännettyä kunhan ehdin paneutua siihen puuhaan. Kiitos Kristiina!