Kolmas kerta toden sanoo

 Taitaa olla jo neljäskin kerta. Joulukuussa tein myssyn, joka oli liian iso. Tein sitten toisen himpun pienemmän, jota sitten tein ja purin, että saisin sopivan, mutta joka tuntui vieläkin vähän isolta. Kastelin molemman ja ne vielä vähän venähti. Purin sitten isomman kokonaan ja tein pienemmällä silmukkamäärällä, mutta totesin, että purkulangasta tulee pienempi kuin uudesta. Purin taas ja tein noin 80 silmukalla, korkeutta hiukan vähemmän kuin aikaisemmassa. Kastelun ja kuivauksen jälkeen oli aika sopiva. 

Lanka Schachenmayr Merino Extrafine 120 kaksinkertaisena, 82g ja 77 grammaa, silmukoita noin 80, puikot 4,0 bambut. Lanka on erinomaisen pehmeää ja mukava neuloa. 

Parit pikkusukat olen myös saanut tehtyä, mutta muuten on ollut melko hiljaista neulerintamalla. 

Pikkuruusu on muuten viime kevään äitienpäiväruusu ja on kukkinut koko ajan, syksyllä tosin vaisummin, mutta nyt innostunut vähän enemmän. 

Vieraita odotellessa

 Mukavaa kun lapsenlapsi tulee käymään pitkästä aikaa. Onhan siitä jo yli vuosi kun on viimeksi nähty. Laitoin hiukan tarjottavaa kahvin kanssa. Sitruunaposseakin tein. Itse tykkään sen kirpeästä mausta, toivottavasti vieraatkin. Suolaiseksi laitoin voileipiä ja karjalanpiirakoita. Ensin ajattelin ihan ruokaruokaa, mutta kun en tiedä miten kauan ehtivät olla, niin päädyin sitten ihan kahvitteluun vaan. 

Omenaviinereitä vielä paistoin muutaman juuri tässä vieraita odotellessa.

Kyllä keljuttaa

 Tänään olen vähän laitellut tarjottavaa huomisille vieraille. Kokeilin tehdä muutaman juustosarven. Muuten onnistui ihan hyvin, mutta suolaa olisi saanut olla enemmän ja ehkä juustokin vahvemman makuista. 

Karjalanpiirakoita varten ja itselle aamupalaksi keitin pari kananmunaa. Ikävä yllätys. Toisessa munassa oli mustia pilkkuja keltuaisen ja valkuaisen rajamailla. Enpä nyt tiedä, laitanko syötäväksi toistakaan munaa. Ehkä saa karjalanpiirakoille kelvata juusto ja lihaleike. Eihän siitä ole kuin vähän aikaa kun sain pilaantuneen kananmunan kaupasta. 

Aurinkoa odotellessa

 Vielä on aurinko niin matalalla, että ei ihan naapuritalon yli paista. Mukava kuitenkin kun on välillä valoisiakin päiviä, vaikka melko kylmä viima tänäänkin puhaltaa. 

Yhtenä iltana oli upea iltarusko, josta osa näkyi ihan omasta ikkunastakin. 

Joulukoristeet on pakattu pois ja suklaat syöty. Vanha orkidea aloitti kukinnan joskus marraskuussa ja valkoinen on viattomain päivän vierailta. 

Viime äitienpäivä ruusu on kukkinut jatkuvasti. Ensin kesän parvekkeella ja sitten marraskuun jälkeen sisällä. Vieläkin on nuppuja tulossa. Nostin ruusun keittiön työpöytävalaisimen alle, että saa edes hiukan valoa näin pimeimpään aikaan. Vieressä hortensian raakku, joka kanssa yrittää kasvattaa silmuja. Saapa nähdä, miten menestyy. 

Hyvää vuoden jatkoa ystäväiseni ja älkää liukastelko.