Lisää pikkusukkia

 Muutama pari vauvan sukkia taas. Jonnekin lahjoitukseen nämäkin menee. 

Soilikki

 Maaliskuun alussa ostamani soilikit ovat kovasti rehevöityneet ja kukkivat edelleen. Pisimmät lehdet ovat lähes 40 senttisiä. 

Pari vuotta vanhat kukkivat myös, mutta vähän ovat raasun oloisia. 

Maaliskuussa ostamani valkoinen soilikki oli silloin kyllä aika  nuutunut. 

Polkaa etsimässä

 Kun kaikki tähän mennessä ostamani mansikat ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä, niin lähdin Hakaniemen torille etsimään Polkaa, joka on vanha, hyvä lajike. Ensinnäkin tori oli aika autio, samoin halli, jossa myös poikkesin. Mansikoissa ei ollut lajikkeiden nimiä ollenkaan, paitsi yhdessä lootassa oli sitä himoitsemaani Polkaa. Se oli kyllä niin pientä eikä hyvän näköistäkään, joten ostamatta jäi. Kävin sitten Postitalon k-kaupasta ostamassa tarjouksesta pari rasiaa nimetöntä mansikkaa. Kyllähän ne sokerin ja kermavaahdon kanssa menettelee. 

Ihmetyttää tuo lajikkeen puuttuminen. Ennen oli kaikissa lajike näkyvissä, mutta nyt en ole nähnyt missään kaupoissa. Joissakin laatikoissa/rasioissa on viljelijän nimi, mutta se ei auta kun haluan tietää lajikkeen. Ennen oli Polkaa, Sengaa, Sengasenganaa ja muita hyviä lajikkeita. Minä karsastan näitä nimettömiä tuotteita. 

Kaisaniemessä ja pientä laittoa

 Kävin ystävän kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensin mentiin kahvilaan, joka on heti sisäänkäynnin vieressä. Kaunis, vanha rakennus ja oikein viihtyisä sisältä. Ensin syötiin uuniperunaa ja kalakeittoa, että jaksettiin kierrellä kukkia katselemassa. Välillä istuksittiin varjoisassa penkeillä. Vielä käytiin kahvittelemassa ennen kotiin lähtöä. Koko päivän oli mitä ihanin ilma, leppoisa, aurinkoinen, pieni tuulenvire hetkittäin. Puistoon ei kuulunut liikenteen melu. Tuli ihan lapsuuden kesä mieleen. Kiitos seurasta, ystäväiseni!

Minun telkkari lakkasi kokonaan toimimasta jokin aika sitten. Naapurikaupasta olisi heti saanut uuden, mutta sopivan miettiminen vei minulta aikaa. Kun sitten tuttavan sukulaispoika soitti ja tarjoutui tulemaan mukaan ostoksille, niin sittenpä asia eteni. Tosin en ollut ottanut tarkemmin selvää telkun jaloista, vaikka olin niitäkin katsellut ja vielä kauppaan mennessämme sanoin, että telkun pitää mahtua lipaston päälle. Ostettiin muutama tuuma vanhaa isompi. Niinpä jalat olikin mallia "harallaan" ja sitten piti kehitellä levennystä lipastolle. Se kyllä onnistui, mutta nyt on häiritsevä kolo eteisen lipaston vieressä. 

Nykyajan telkkarit on aina vaan mutkikkaampia ja tässäkin on kaukosäädin joku hiiriversio. Ja nettikin tuli siihen asennettua. Entisessä sitä ei asennettu kun en sitä käytä. Tässä on myös esiasennettuna taas se 4 tunnin unikytkin, joten mun täytyy nousta välillä laittamaan telkku uudelleen päälle kun se sammuu. En kyllä vielä rupea muuttamaan sitä. Onhan se hyvä aina välillä nousta ylös tuolista.