Tänään sitten oli lepopäivä, mutta huomenna täytyy ponkasta kaupungille tuulettumaan. Ensin vois kävästä Kampissa syömässä ja vähän vilkuilemassa Kaartinsoittokunnan varusmiesorkesteria. Jos sitten ois oikein reipas, niin vois käydä Sukututkimusseuran kirjastossa tai Kansallisarkistossa. Ilmoista riippuen tietysti. Ei huonolla säällä viitsi lampsia kaduilla kun voi odottaa parempaa keliä. Mutta nähtäväksi jää, miten reipas sitä huomenna olen.
Kauniita muistamisia olet saanut.
VastaaPoistaUskomatonta kun sinä senkun suunnittelet sinne ja tänne menemistä ja minä mietin sitä jaksanko nousta aamulla sängystä ylös. Tässä sitä näkee reippaan ja laiskan ihmisen eron.
Voi, en tunne itseäni yhtään reippaaksi. Kyllä pitää vähän pakottaa itsensä liikkumaan.
PoistaKyllä nyt kelpaa,niin on kaunis kukka-asetelmakin pöydällä ja suklaata:) Täytitkö sinä kenties vuosia? Tuossa edellä pöydässäsi on niin,niin ihana ja kaunis kahvikalusto.
VastaaPoistaNo, juu, täytin, mutta ei mitään pyöreitä. Se on vaan ollut vuosikymmenet tapana, että tuttavat poikkeavat "viattomainpäivänkahveelle". Erikseen ei kutsuta, mutta kakkukahvit oon tarjonnu ken on käynyt.
PoistaKahvikaluston ostin joskus parikymmentä vuotta sitten.
Sää ei nyt kyll suosi stadilla kuljeskelua :(
VastaaPoistaMä meen kirjastoon tankkaamaan ajankulua, bussilla pääsen melkein ovelta ovelle, ei tarvii tuiskussa tarpoa.
Ai jahas, vai loppuvodeksi riittää namit, heh heh. Ehkä jotain jää ens vuodellekin.
Tulin just kaupungilta. Aika märät on vaatteet, vaikka ei paljoa satanutkaan.
PoistaKävin Kampissa, Kansallisarkistossa ja Sukututkimusseuran kirjastossa. Viimeksi mainittu oli antoisin, koska sain käsiini uuden sukukirjan, jossa on mainittu äidin sisaruksia ja muitakin sukulaisia. Kirja oli iso ja painava, yli 3 kiloa ainakin. Toista tuhatta sivua ja sivukoko reilusti yli A4.
On niin iso suklaarasiakin, että riittää vieraillekin, jos sellaisia lähiaikoina sattuu poikkeilemaan. ;=)