Uusi uljas maailma

Kun noita koronarajoituksia on löysätty, niin teinpä minäkin rohkean teon: kävin apteekissa.
Kävelin keskustaan ja Yliopiston apteekkiin. Apteekissa taisi olla kolme asiakasta ennen minua.
Käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja oli tarjolla heti sisään tullessa. Yo-kortin viivakoodi luettiin niin, että minä pidin korttia. Maksulappua ei laitettu muovitaskuun vaan sen sai sellaisenaan. Ostin myös kasvomaskeja. Niitä esiteltiin niin, ettei pakkauksiin koskettu. Käytin käsidesiä myös poistuessani apteekista.
Kun kerran olin päässyt irralleen, niin poikkesin myös Tokmannilla ostamassa pakasterasioita. Viime viikolla ostetut mansikat on jo syöty, mutta vadelmia odottelen pakastettavaksi.
Vanhahan väsähtää helposti, varsinkin helteellä. Niinpä päätin palata kotiin julkisilla eli ratikalla. Siinä pysäkillä odotellessa tuli eräs laitapuolenkulkija ihan sylkyetäisyydelle kertomaan, että on yli 6-kymppinen, niin olin ymmärtävinäni. Pyysi myös 60 senttiä. Puistin päätä ja näytin bussikorttia. Mies lähti pettyneenä eteenpäin. Harmitti, että ihmiset eivät pidä etäisyyttä, vaikka tilaa olisi.
Ensimmäisessä meille päin tulevassa ratikassa oli ihmisiä sen verran, että jäin odottamaan seuraavaa. Siinä oli sitten tilaa jokaiselle matkustajalle useamman penkin verran ja Kampin jälkeen vielä enemmän.

Tästä se elämä alkaa pikkuhiljaa kirkastua. Ruokakauppa seuraavana kohteena lähipäivinä.