Kuvassa isäni 9-kymppisenä v. 1981. Matka Rovaniemeltä Inariin on googlen mukaan yli 300 km. On siinä ollut laitettava tossua toisen eteen, jos sen on kävellyt kolmessa päivässä, 100km/päivä.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Pitkä työmatka
Ajankulukseni järjestelin tavaroitani ja löysin laatikollisen vanhoja lehtileikkeitä mm vanhemmistani. Isäni 90-vuotishaastattelussa on kerrottu parrunveistosta, mikä oli aikoinaan ihan hyvää tienestiä. Silloin 1900-luvun alussa joutui moni lähtemään kauaskin työn perässä erilaisille metsätyömaille. Isänikin kävi parrunveistossa Inarissa asti. Pohjanmaalta on sinne melkoinen matka. Perhettä ei toki metsäkämpille otettu mukaan. Yleensä kai perheelliset kävikin töissä lähempänä, että ehtivät viikon, parin välein käymään kotona, mutta poikamiehet saattoivat olla reissussa kuukausiakin.
Kuvassa isäni 9-kymppisenä v. 1981. Matka Rovaniemeltä Inariin on googlen mukaan yli 300 km. On siinä ollut laitettava tossua toisen eteen, jos sen on kävellyt kolmessa päivässä, 100km/päivä.
Kuvassa isäni 9-kymppisenä v. 1981. Matka Rovaniemeltä Inariin on googlen mukaan yli 300 km. On siinä ollut laitettava tossua toisen eteen, jos sen on kävellyt kolmessa päivässä, 100km/päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On se ennen ollut elanto lujilla. Kun miettii niitä lapsuuden aikoja niin mielestäni ihmiset yleisesti olivat kuitenkin tyytyväisempi kuin nykyisin, aina on tietysti poikkeuksia.
VastaaPoistaIsäsi on niin pirteän ja hyväntuulisen näköinen kuvassa. Mukavia muistoja.
Isä oli aina hyväntuulinen ja sai elää terveenä loppuun asti. Voimat vain heikkeni.
PoistaKyllä sitä ennen joutui tekemään pitkää päivää raskasta työtä pelkästään saadakseen ruokaa perheelle. Ei siinä huveja paljon hankittu eikä ollut vapaa-aikaa.
Sinullahan on aarteita tallella, noita on kiva lukea ja todellakin ihmetellä miten on maailma muuttunut entisajoista. Kiitos nimpparionnitteluista.
VastaaPoistaOn se nyt kiva kun noita muistoja löytyy.
PoistaSull on kivasti tota perhe- ja sukuhistoriaa tallessa ja tiedossa. Mulla on tiedot vähän sitä sun tätä tai ei ollenkaan. Olis se kiva tietää enemmän.
VastaaPoistaMinulla on kasa lehtileikkeitä perheenjäsenistä ja muustakin suvusta sekä joistakin tuttavista. On se nyt niitä kiva lukea. Nuo isästä kertovat jutut on kaikista mielenkiintoisimpia kun niissä kerrotaan just niistä vanhoista ajoista.
PoistaMeillä on olemassa lehtileike isäni isästä, tosin vielä isäni hallussa, ja siitä saa tietää monia asioita, joita ei muuten tietäisi. Ja on isästänikin lehtileike, jossa hän on pilkillä ja juttua sitten yllättävänkin paljon.
VastaaPoistaT: merja
T:
Nuo vanhat lehtileikkeet nousee arvossaan ajan myötä.
PoistaMinusta tuntuu,että ihmiset sukupolvi sukupolvilta jotenkin veltostuu ja huonontuu. Kun ajattelen mitä kaikkee minun omatkin vanhempani ovat uurastaneet ja sodatkin joutuneet läpi käymään,niin en mä siihen olisi pystynyt. Nyt näyttää ettei omat lapsetkaan pystyisi samaan mitä me. Lapsenlapsiani katson vanhimmasta päästä,niin ei ne ainakaan. Olen sanonut heille,että kun käyvät kuntosalilla,niin sitten eivät jaksa imuroida,ruohoa leikata yms. Sitten sekin,että vaikka elabto oli lujassa,niin kaikki vaikutti niin tyytyväisiltä ja nyt ei mikään riitä. Ihmiset marisee ja valittaa koko ajan.
VastaaPoistaNiin on. Kyllä minun nuoruudessa, ei edes lapsuudessa, pestiin kaupungissakin pyykit, lakanatkin käsin. Palkat oli pieniä ja monet tekivät kahta työtä. Nuorilla pareilla yleensä toisen palkka riitti vuokraan, toisen ruokaan. Sinkut asuivat alivuokralaisina. Aina kuitenkin pyrittiin parempaan ja helpompaan elämään. Nyt se tuntuu menneen jo liian helpoksi kun on aikaa joutavaan.
PoistaOn sinulla ollut sitkeä isä. Ei tuollainen kävely moneltakaan onnistuisi !
VastaaPoistaMukavaa loppiaisen jälkeistä aikaa :)
Ennen ihmiset teki paljon ruumiillista työtä ja pysyivät hyvässä fyysisessä kunnossa. Isän sisaruksista kyllä lapsena kuoli suurin osa. Vain kaksi kymmenestä jäi jatkamaan sukua.
PoistaVoi hyvänen aika sentään! Aivan. Monasti olen miettinyt niitä sitkeitä sissejä mennä muinoin, kun ei ollut sisävessaa, ei lämmitystä, puut haettiin mistä haettiin ja kannettiin sisään (toki pilkkoakin piti) ja vettä kannettiin sissään ja ulos, pyykit pestiin kylmässä avannossa...voi että. Vaikk mekin olemme jotain ed.mainituista nöhneet, niin emme kuitenkaan ole kaikkea kokeneet. Hattua nostan heille, sitkeille sisseille, vieläkin.
VastaaPoistaOli se vähän toisenlaista elämää kun kirkollakin asioilla käydessä piti hiihtää 2x10 km umpihangessa. Minäkin alle rippikouluikäisenä. Välillä piti pysähtyä johonkin latoon lämmittelemään kun viima puhalsi pohjanmaan laakeilla aakeilla.
Poista... ja pässinpökkimät jaloissa, ei mitään hiihtohousuja ollut! Ja paljas kohta vaaleanpun.alushousujen ja sukkien rajassa...
VastaaPoistaMulla ja mun siskolla oli kyllä pitkät housut jo 10-vuotiaana, mutta vähän kyllä nolotti kulkea "poikain housuissa". Villahousut kyllä piti olla talvella.
Poista