Elämä kirkastuu hiljalleen

Parin ystävän kanssa poikkesimme eilen Espoossa Menitan lankakaupassa. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta.... No, toki ihan tarpeellista kaikki. Paksumpaa sukkalankaa, kun entiset on loppu ja myssylankaa kun syksy tulee kummiskin.
Kun Espooseen asti oli lähdetty, niin poikettiin samalla Isoon omenaan pitsalle. Enpä olekaan syönyt pitsaa varmaan yli vuoteen. Kylläpä maistuikin.
Kiitos, ystävät, mukavasta seurasta ja kyydistä!
Kotona sitten vielä leivoin vähän kaura-vehnä-patonkeja kun vaalea leipä oli vähissä.
Tänään sitten rohkeasti kävin tutustumassa paikalliseen Lidliin. Ei ollut paljon asiakkaita, mutta silti jonoa kassalla, kun niitä (kassoja) oli käytössä vain yksi. Näytti ihmisillä olevan tavallista enemmän ostoksia ja turvavälejä pidettiin kyllä.
Kun kerran kauppaan olin uskaltautunut, niin ostin uutta kaalia ja jauhelihaa kaalipataa varten. Tosin kotona unohdin koko kaalin ja tein jauhelihasta lihapullia vanhanaikaisen ruskean kastikkeen kera. Jauheliha oli kotimaista luomunautaa, mutta olipas yllättävän rasvaista ja siksi tein kastikettakin reilusti. Riittää useampaan syöntikertaan ja osan pakastan.