Olen aina tykännyt soilikista. Joskus oli vaikeuksia sen kanssa, mutta sitten välillä soilikki kasvoi suorastaan valtavaksi eikä mahtunut enää ikkunalaudalle, joten annoin sen pois. Jossain vaiheessa rupesin taas kaipaamaan sitä, mutta eipä sitä kukkakaupoissa osunut silmään. Satuin joku aika sitten ihailemaan ystäväni soilikkia ja hän lupasikin antaa minulle myöhemmin lehden istukkaaksi. Nytpä hän olikin sitten hankkinut komean, kukkivan soilikin minulle. Kiitos, ystäväiseni. Tämä ilahdutti kovasti harmaana talvipäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti