Toisen harmitus voi olla toisen ilo

Tänään olin neuletapaamisessa ja ystäväni Arja harmitteli villatakkiaan kun piti sitä vähän liian isona. Minulta silloin lipsahti "myy se mulle ja teet itsellesi uuden". No, Arjapa otti kopin ja kun minä sovittelin villatakkia ylleni, niin sehän oli kuin minua varten tehty. Malli ja väri mitä ihanimmat. Sovittiin kaupoista, mutta Arja tarvitsi villatakkiaan vielä ettei tule kylmä kotimatkalla ja niinpä minä saattelin Arjan bussille ja bussin ovella otin villatakin omaan kassiini. Toivottavasti ei Arjaa harmita myöhemmin kun on ison työn tehnyt. Minä ainakin olen oikein iloinen tästä. Kiitos, ystäväiseni!