Huoltomies koputtaa kolmesti

Mitä tehdä, kun ovea ei avata eikä puhelimeen vastata. Velipoikaan ei oltu saatu yhteyttä viikkoon ja toki siinä jo vähän alkaa huolestuttaa ja ajatukset laukata omia ratojaan. Tänään sitten könysin katsomaan oven taakse. Television ääni kuului, mutta ovi ei auennut ovikellon soitosta, koputtelusta ja postiluukun kolkuttelusta huolimatta. Lähdin jo kotiinpäin, mutta sitten päätin kuitenkin soittaa huoltoyhtiön päivystykseen. Reipas miesääni lupasikin käydä kaverinsa kanssa katsomassa tilanteen ja soittaa takaisin sitten. Puolen tunnin päästä tuli soitto, kaikki hyvin, pappa ei vaan kuule ovikellon rämpytystä ja puhelin oli mennyt mykäksi. Ehkäpä akku loppunut. Saapa nähdä mitä kaikkea tässä vielä tapahtuukaan. Onhan nyt vuoden aikana ollut velipojan asioissa  enemmän häslinkiä kuin 50 vuoden aikana yhteensä. Onneksi ei sentään se pahin vaihtoehto ollut kyseessä.

Mukavaa ystävänpäivää, ystävät! 

Joulun aikaan saamani orkidea on vielä täydessä kukassa.

 

 

Välillä paistaa aurinko, välillä rippasee hiukan lunta. Ala-aste/päiväkotirakennuksen perustukset edistyvät.