sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevään enteitä

Perjantaina olin tuttavan mukana Panihida-muistotilaisuudessa. Mielenkiintoista olla mukana ortodoksien tilaisuudessa. Seisominen kyllä otti vähän selkään.

Ulkona on jo selviä kevään enteitä kun silmut pullistuvat auringon lämmössä. Muutenkin on viime päivät olleet hyviä ulkoilun kannalta. Tosin varjopaikoissa voi olla aika kylmä, jos vielä käy pieni viima.

Lauantaina olin parin serkun ja yhden tuttavan kanssa katsomassa esityksen Kun kyyhkyset katosivat.

Esityksen jälkeen menimme VLTAVAan syömään. Kylläpä olikin erinomaiset ruuat. Ja tarjoilu pelasi viimosen päälle, siis sopivasti. Annokset olivat senverran runsaat, että jälkiruuat jäi syömättä. Onneksi emme niitä heti alkuun tilanneetkaan kun tarjoilija suositteli tilaamaan vasta pääruuan jälkeen, jos vielä jaksamme syödä niitä. Emme jaksaneet. Koskapa meillä oli syömään mennessä jo melkoinen nälkä, niin ruuat luiskahti vatsan puolelle niin liukkaasti, että kamera ei ehtinyt mukaan.


 
 
 
 

7 kommenttia:

  1. Olisi kiva tehdä tuollaisia reissuja jonkun kanssa, mutta kun ei ole sitä "jotakin" ja toisaalta ei ole varaakaan, mutta on kyllä kiva lukea missä kaikkialla olet käynyt ja valokuvat lisäävät ainakin puolet nautinnosta vaikka nyt emme ruoka-annoksianne saaneetkaan nähtäväksi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on useampi serkku täällä lähellä ja heidän kanssaan käydään syömässä muutaman kerran vuodessa.

      Poista
  2. Sinulla onkin ollut oikein mielenkiintoista ohjelmaa. Oliko tuo muistotilaisuus jonkun tuttavasi muistoksi vai yleisesti järjestetty? On tosi rankkaa seisoa pitkän tilaisuuden ajan.
    Täällä oli koko viime viikko oikein aurinkoista ja nytkin paistaa aurinko kauniisti. On silti aika vilpoista, nollan tienoilla mittari ja vaikkei tuule niin kuitenkin on kylmä viima aina jostain suunnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo muistotilaisuus oli ihan yleinen ja yleensä niitä pidetään joka perjantai klo 17. . Tosin siellä oli yksi arkku ja ilmeisesti muutama lähiomainen. Minä menin tuttavani seuraksi kun hänelle läheinen on juuri kuollut ja hänen enonsakin vähän aikaa sitten. Siellä myös luettiin nimiä, joita oli lapulla annettu. En muista sanamuotoa, mutta ehkä armoa ja siunausta poisnukkuneille.

      Poista
  3. Mä oon ollut ortodoksitilaisuudessa, mun enon vaimon siunaus. Oli se kyll aika kiva, sai itekin osallistua ku oli jotain kävelyä sen arkun ympäri yms.
    On sulla taas ollu ohjelmaa. Noh, oli mullakin ku kävin Design-museossa ja syömässä Erjan kanssa. Kiva se on ulkona kaverin kanssa syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ortodoksisuus on kyllä aika mielenkiintoista. Pitää vähän tutustua siihen lisää.
      Kaverin kanssa on aina kivempi syödä kuin yksin ja tietysti jos vielä sattuu saamaan hyvää ruokaa.

      Poista