Eräänä päivänä katselin lähikaupalle päin ja huomasin, että eteen olikin kohonnut kerrostalo ja toinenkin aluillaan. Pariin uuteen naapuritaloon on muuttanut asukkaat. Toisen suunnan näkymät on edelleen hiekkakentälle, jonne nyt näyttää ilmestyneen hiekka- ja multakasoja. Saapa nähdä miten kauan minulla tuo merinäköala säilyy.
Ensimmäisessä kuvassa on näkymä toukokuun lopulta ja toisessa kuvassa näkymä tänään aamulla.
On muuttunut ja vielä muuttuu edelleen. Onkohan vielä monta taloa tulossa naapurustoon.
VastaaPoistaTuohon kuvien suuntaan on rakenteilla 5-6 korttelia eli 20-24 asuntoyhtiötä ja asukkaita on vasta muutaman korttelin kulmassa. Meidänkin korttelissa on kaksi sivua vielä asumattomia, samoin vastapäisessä talossa.
PoistaToiseen suuntaan eli merellepäin tulee ainakin päiväkoti ja koulu ja niiden taakse´kerrostaloja.
Muuttuvat maisemat ovat nyt sinulla vuorossa.
VastaaPoistaToisaalta elävää elämää, ei ainakaan vaivaa pysähtyneisyyden tunne vai?
Ei tosiaan. Tässä on ihan tapahtumien keskellä.
PoistaHyvänen aika, Roomaakaan ei rakennettu päivässä mutta sun lähelläsi taitaa keroostaloja nousta kuin sieniä sateella. Varmaan hienoa seurata, miten ympäristö muuttuu, ei ole tylsiä samanlaisia liikkumattomia maisemia. Täällä sulla onkin nyt monta juttua, menen katsomaan, siellä oli ainakin lankaa ja RUOKAAkin...
VastaaPoistaRakentaminen on niin nopiaa, että kun käy kaupassa, niin ei meinaa osta kotio kun talot ja kadut on muuttunut.
PoistaTäydeltä näyttää asutus siellä.Minä näen ikkunoistani puita ja pensaita ja ei tarvi kauas mennä,kun on peltoja ja jos vielä menee vähän kauemmas,niin on lakeutta silmän kantamattomiin:)Minun mieheni tapaa sanoa,jos ollaan Helsingissä oltu,että pitää ajella ainakin Hämeenlinnan kohtaan asti,että saa vedettyä henkeä. Minä kyllä uskoisin viihtyväni kaupungissakin.
VastaaPoistaMinä olen jotenkin kaksijakoinen. Tykkään kyllä kun on aavaa silmänkantamattomiin, mutta toisaalta tykkään asua isossa kaupungissa, missä voi kulkea tuntemattomana.
Poista