Pieniä juttuja

 Sunnuntaina kävin poikasen kanssa kuuntelemassa kun Rautatieaseman tornissa kellot soi ja vähän musiikkiakin. Rautatientorin yllä näkyi nostokurjen nokassa lounastajia. 

Pari paria pikkusukkia laiskottelun lomassa. 

Kokeilin paistaa munaleivän netistä nähdyllä ohjeella. Siinä otetaan leivästä ensi keskusta pois ja tilalle laitetaan kananmuna. Minä laitoin munan lisäksi vähän lihaleikettä ja juustoraastetta. Sitten leivän irtopala laitetaan munan  päälle ja koko komeus paistetaan molemmin puolin. Tuli ihan mukava ja ruokaisa voileipä. 

Vielä tein pienen puolukkapiirakan. Muutama palanen säästyi pakastimeen asti. 

Kuka meillä asuu

 Eilen kaupasta tullessani luulin tulleeni väärään kerrokseen kun ovessa oli uusi nimi. Luulin tulleeni väärään kerrokseen ja palasin hissiin ja painoin oman kerrokseni nappia . Mitään ei tapahtunut. Katsoin uudelleen meidän rapun seinässä olevaa kerrosnumeroa, oli oikea. Menin taas ovelle ja totesin, että kyllä, minun oveen oli laitettu ihan outo nimi. Avaimeni kyllä sopi ja pääsin sisälle. 

Soitin huoltoyhtiön numeroon, mutta ovat paikalla vasta maanantaina enkä halunnut soittaa hätäpäivystykseen. Laitoin viestiä oman talon fb-ryhmään ja sieltä epäiltiin, että väärään oveen tullut uusi nimi. Arveltiin uuden asukkaan olevan pari kerrosta alempaa. Laitoin sitten paperilapulle oveen oman nimeni ja peitin toisella lapulla väärän nimen. 

Huomenna pitää sitten soitella huoltoon, että korjaavat nimet oikeisiin oviin, että postit ja vieraat osuvat oikeisiin kohteisiin. 

Vähän ruokapuolta

 Kun vakiruuat alkoi kyllästyttää, niin etsin netistä jotain kesäkurpitsaohjetta. Kesäkurpitsahan on yksi mun suosikeista kun sitä voi syödä paistettuna lisukkeena tai vaikka leivän päällä. Nyt etsin kesäkurpitsavuoka-ohjeita ja vähän soveltaen sitten tein. Kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia, nokare Koskenlaskijaa, tilkka kermaa, Ruskistetaan pannulla ja sitten vuokaan vuorotellen ruskistetun jauhelihan kanssa. Päälle juustoraastetta. Oli aikas hyvää, söin enemmän kuin olis ollut sallittua. 

Lisää pikkusukkia

 Muutama pari vauvan sukkia taas. Jonnekin lahjoitukseen nämäkin menee. 

Soilikki

 Maaliskuun alussa ostamani soilikit ovat kovasti rehevöityneet ja kukkivat edelleen. Pisimmät lehdet ovat lähes 40 senttisiä. 

Pari vuotta vanhat kukkivat myös, mutta vähän ovat raasun oloisia. 

Maaliskuussa ostamani valkoinen soilikki oli silloin kyllä aika  nuutunut. 

Polkaa etsimässä

 Kun kaikki tähän mennessä ostamani mansikat ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä, niin lähdin Hakaniemen torille etsimään Polkaa, joka on vanha, hyvä lajike. Ensinnäkin tori oli aika autio, samoin halli, jossa myös poikkesin. Mansikoissa ei ollut lajikkeiden nimiä ollenkaan, paitsi yhdessä lootassa oli sitä himoitsemaani Polkaa. Se oli kyllä niin pientä eikä hyvän näköistäkään, joten ostamatta jäi. Kävin sitten Postitalon k-kaupasta ostamassa tarjouksesta pari rasiaa nimetöntä mansikkaa. Kyllähän ne sokerin ja kermavaahdon kanssa menettelee. 

Ihmetyttää tuo lajikkeen puuttuminen. Ennen oli kaikissa lajike näkyvissä, mutta nyt en ole nähnyt missään kaupoissa. Joissakin laatikoissa/rasioissa on viljelijän nimi, mutta se ei auta kun haluan tietää lajikkeen. Ennen oli Polkaa, Sengaa, Sengasenganaa ja muita hyviä lajikkeita. Minä karsastan näitä nimettömiä tuotteita. 

Kaisaniemessä ja pientä laittoa

 Kävin ystävän kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensin mentiin kahvilaan, joka on heti sisäänkäynnin vieressä. Kaunis, vanha rakennus ja oikein viihtyisä sisältä. Ensin syötiin uuniperunaa ja kalakeittoa, että jaksettiin kierrellä kukkia katselemassa. Välillä istuksittiin varjoisassa penkeillä. Vielä käytiin kahvittelemassa ennen kotiin lähtöä. Koko päivän oli mitä ihanin ilma, leppoisa, aurinkoinen, pieni tuulenvire hetkittäin. Puistoon ei kuulunut liikenteen melu. Tuli ihan lapsuuden kesä mieleen. Kiitos seurasta, ystäväiseni!

Minun telkkari lakkasi kokonaan toimimasta jokin aika sitten. Naapurikaupasta olisi heti saanut uuden, mutta sopivan miettiminen vei minulta aikaa. Kun sitten tuttavan sukulaispoika soitti ja tarjoutui tulemaan mukaan ostoksille, niin sittenpä asia eteni. Tosin en ollut ottanut tarkemmin selvää telkun jaloista, vaikka olin niitäkin katsellut ja vielä kauppaan mennessämme sanoin, että telkun pitää mahtua lipaston päälle. Ostettiin muutama tuuma vanhaa isompi. Niinpä jalat olikin mallia "harallaan" ja sitten piti kehitellä levennystä lipastolle. Se kyllä onnistui, mutta nyt on häiritsevä kolo eteisen lipaston vieressä. 

Nykyajan telkkarit on aina vaan mutkikkaampia ja tässäkin on kaukosäädin joku hiiriversio. Ja nettikin tuli siihen asennettua. Entisessä sitä ei asennettu kun en sitä käytä. Tässä on myös esiasennettuna taas se 4 tunnin unikytkin, joten mun täytyy nousta välillä laittamaan telkku uudelleen päälle kun se sammuu. En kyllä vielä rupea muuttamaan sitä. Onhan se hyvä aina välillä nousta ylös tuolista.