Kotiin lähtiessä muutamat lankakerät tarttuivat takin hihaan ja niinpä kassi täynnä ihanan pehmeitä villa-puuvilla-lankoja läksin kotiin. Varmaan teen niistä jotain vauvajuttuja tai sytomyssyjä.
lauantai 24. maaliskuuta 2018
Sitä saa mitä tilaa
Tänään Ogelin neuletapaamisessa oli paljon porukkaa ja tunnelma iloinen. Edellisellä kerralla oli laskettu leikkiä, että jos ottaa eväät mukaan niin pitää tuoda "kaverille kans". Niinpä sain tänään pienen sillivoileivän (ja kaveri kans). Kiitos, oli hyvää ja pieni suolainenhan maistuu aina.
Kotiin lähtiessä muutamat lankakerät tarttuivat takin hihaan ja niinpä kassi täynnä ihanan pehmeitä villa-puuvilla-lankoja läksin kotiin. Varmaan teen niistä jotain vauvajuttuja tai sytomyssyjä.
Kotiin lähtiessä muutamat lankakerät tarttuivat takin hihaan ja niinpä kassi täynnä ihanan pehmeitä villa-puuvilla-lankoja läksin kotiin. Varmaan teen niistä jotain vauvajuttuja tai sytomyssyjä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
En ehkä ihan ymmärrä eväitä, paitsi jos on sairas ja ihan pakko syödä just sillä kellonlyömällä.
VastaaPoistaAikas herkulliset langat, sekä värit että materiaali.
No, joo. Tuo syöminen on vähän lisääntynyt. Joillakin on täytettyjä patonkeja ja joillakin salaattia. Onhan siinä picnic vieressä, jossa voisi käydä syömässä. Joskus Kion kanssa söimme patongin puoliksi siellä picnikissä.
PoistaJuu,se Ogeli onkin semmonen paikka,että millään sieltä ei pääse tyhjin käsin pois. Se valtava määrä lankoja ja väritkin houkuttelevat.
VastaaPoistaJust. Ja minähän käyn siellä joka toinen viikko. Kauppias tarjoo kaffeet kun porukka kokoontuu neulomaan sinne lauantaisin. Siinä samalla on ne langat houkuttelemassa ja tipahtelemassa koriin.
Poista