Siskolle kirjoitin salaisuuksia salakielellä, ettei äiti olisi saanut selvää, mutta nyt kun luin kirjettä, niin kyllä äitini olisi osannut lukea meidän salakirjoitusta kun siinä oli vain sanat takaperin.
Saamani kirjeet olivat yhdeltä Paavo-nimiseltä kirjeenvaihtokaverilta. Siihen aikaan oli tapana etsiä kirjeenvaihtokavereita lehti-ilmoituksilla. Vähän piti googlailla ja saattaapi olla, että kyseinen Paavo on nyt oman, kohtuu ison firman johdossa. Ainakin nimi ja paikkakunta on sama.
Kirjeiden kanssa samassa nipussa oli myös joitakin matematiikan koepapereita ja "Kudonnan oppi" ruutuvihko. Minähän tykkäsin kankaankudonnasta kuin hullu puurosta. "Johdetut sidokset" oli yksi suosikeistani. Muuten kiva muisto, mutta vihko haisee homeelle, joten joutuu muovipussiin ja "muistolaatikkoon" kellariin.
Ihania aarteita olet löytänyt, tuo kudonnan oppi vihko olisi varmasti hyvinkin mielenkiintoinen vaikka olen senkin harrastuksen lopettamaan enkä todellakaan voi tehdä kudonnanohjausta työkseni kuten yhdessä vaiheessa vähån aikaa tein.
VastaaPoistaTerveisiä muuten sairaalasta, kävin luovuttamassa sinne yhden sappirakon ja minut tuntien reissuun meni reilu viikko.
T: merja
Hui, sappirakonluovutus. Toivottavasti paranet hyvin.
PoistaKirjoita sille Paavolle, ehdottomasti. Jos on sama niin eiköhän tuokin ilahdu muistosta. Jos on eri, niin so what. Olis kiva kuulla miten muisteloissa käy.
VastaaPoistaJeps. Laitetaan mietintään.
Poista