tiistai 25. kesäkuuta 2013

Konna ja siili

Konnan reissut, osa2. Ensin kynnyksenn yli ja sitten kiireesti takaisin parvekkeelle. Kuka sitä nyt sisällä olisi kun ulkona paistaa aurinko.




Urho puolestaan tutkaili pesämökin taustaa ja poikkesi juoksupyöräänkin. Tosin Urho ei oikein tykännyt kun kuvaaja tuli liian lähelle.



16 kommenttia:

  1. On sinulla kyllä erikoiset vieraat. Mutta ei noista taida kumpikaan olla kovin vikkelä liikkeissään :) ?
    Jaahas Urho tykkää Lakumixeistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä ihan juokseekin. Konnakin oikein nousee ylös pitkille jaloilleen kun tulee kiire ruokakupille tai näkee muuta kiinnostavaa. Ja siilikin juoksee kyllä melko lujaa jos niikseen tulee. Näitä ei parane päästää ulkona vapaaksi, katoavat alta aikayksikön.

      Poista
    2. Niin, ja siilillähän on juoksupyörä siksi, että siili saattaa juosta yön aikan yli 10 kilometriäkin. Siinä pyörä suhisee jokseenkin koko yön.

      Poista
    3. No tuollaista en ole tiennytkään :O

      Poista
  2. Hurmaavia nää sinun kotieläimesi. Mä olen mieltynyt noihin vaalean värisiin siileihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne kyllä symppiksiä kavereitya. Minä taas olen mieltynyt tummiin siileihin, erityiseti, jos niillä on mustat "saappaat".

      Poista
  3. Hyvänen aika sentään! En ole koskaan elämässäni hoitanut konnia enkä siiliäkään. No toki, kotona joskus pihalla luonnonsiiliä ja juotin sille lämmintä maitoa ja voivat hyvin...vasta aikuisena kuulin, ettei niiden masu kestä maitoa ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on välillä ollut melkein hoitola kun on ollut monta siiliä hoidossa. Maitoa ei tosiaan siilin vatsa yleensä kestä, vaikka siilit siitä tykkääkin. Tosin nykyään on laktoositonta maitojuomaa, jota on joskus annettu siilille. Kissanraksut sopii paremmin ja niitä voi vähän liottaa vedessä.

      Poista
  4. Voi miten ne on suloisia!!!
    Olen ihan varma, että kun vieraasi lähtevät kotiin niin sinun on heitä ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hiukan haikeaa kun ne huomenna lähtevät, mutta pääsenhän niitä moikkaamaan helposti kun eivät asu kaukana.

      Poista
  5. Hei, kiitos linkistä, jonka kävit jättämässä blogiini! :) Näin tosiaan Intsun blogissa tuollaisen mansikkahahmon ja kuvittelin heti sen äitini oven eteen (äiti on vuosikymmenet kasvattanut mansikkaa ihan myyntiinkin asti). Menenkin heti kurkkaamaan linkkiä tarkemmin. Kiitos paljon sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Se onkin nätti mansikkatyttö ja sopii kivasti puutarhaan.

      Poista
  6. Aika veitikoita. Sainkin hyvää lisätietoa niin siileistä kuin kilppareistakin. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivojahan ne on, niinkuin monet muutkin lemmikit.

      Poista
  7. Hehe, hauskoja päivityksiä meidän otuksista! Mauno ei kotonakaan malttanut rauhottua, vaan se on pyyhältänyt sinne tänne koko päivän!
    Kiitos vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden henki liikkuu velä täällä. Huomaan välillä katsovani kelloa, että joko pitäis antaa Urholle ruokaa ja keittiöön menen varovasti etten pelästytä Urhoa.

      Poista