Näinkin sitä voi hankkia väriä elämään. Tulin viime torstaina illan hämärässä meidän kirjaston neuletapaamisesta. Meidän kujahan on kivetty sileillä ja osittain rosoisilla kivillä. Niinpä jossain vaiheessa nilkka nitkahti aika ikävästi ja sattui niin saa****sti. En meinannut kotiin päästä viimeistä 100 metriä. Laitoin kotona nilkkaan hiukan joustavaa sidettä. Ensimmäinen yö meni melkein valvoessa kun en löytänyt kivutonta asentoa jalalle. Nelisen tuntia jaksoin kippuroida sängyssä ja sitten nousin ylös. Löysin sitten aikoinaan Tallinnasta hankitun nilkkasiteen, jonka laitoin ja se himpun auttoikin kävellessä. En voinut ottaa särkylääkettä kun seurataan maksa-arvoja juuri tällä ja ensi viikolla. Hiukan on tullut mustelmaa luun päälle ja alle. Vähän on kipu hellittänyt levossa ja astuessakin tuntuu vähemmän, jos osaa laahata jalkaa eikä nosta ylös.
Tänään olikin kiva kun Arja-ystäväni poikkesi kahvittelemaan neuleen kera. Kiitos kun kävit. Huomenna ja maanantainakin taidan viettää lepopäivää. Tiistaina sitten aion mennä Kampin neulekahvilaan.
No himputti sentään. Ilmeisesti Arja totesi, ettei välttis lääkäriin tarvi mennä? Paranemista jalalle! Toivotaan nyt että se on vaan venähtänyt.
VastaaPoistaYritin olla reipas, ettei Arja huolestu.
PoistaOnpa aikamoisen näköinen. Tsemppiä paranemisiin.
VastaaPoistaKiitos.
Poista