lauantai 4. huhtikuuta 2020

Leenua lapsettaa

Lapsena kun joskus höpsöttelin, niin äidillä oli tapana sanoa, että taas Leenua lapsettaa.
Nyt kun istun päivät pitkät sisällä, niin tulee välillä höpsöteltyä.
Olen mm katsellut, miten soilikin lehden lerpahtavat kun multa kuivuu. Soilikkihan on isolehtisenä aika juoppo ja tarvitsee kastelua päivittäin. Kun multa on riittävän kosteaa, on lehden terhakasti jäykkinä ja ojennuksessa. Kun multa kuivuu, alkavat lehdet roikkua kuin märkä rätti. Sukkia neuloessa olen seurannut, miten veltot lehdet ojentuvat kun saavat vettä. Kuvista näkyy, miten vasemmalla oleva lörpähtänyt lehti ojentuu posliinikukan kukkaterttua kohti. Aikaa tuohon kuluu ehkä parikymmentä minuuttia. Sen verran kauan kuitenkin, että ei oikein silmin erota liikettä, joskus kuitenkin lehti hiukan värähtää kun joku lehtisuoni pullistuu ja lehden pinta alkaa saada kiiltoa takaisin.
Hullulla on halvat huvit, sanottiin ennen.




2 kommenttia:

  1. Just joo, ootko mitannut kuumeen? Heh, sullahan on/oli se yks pitkä kasvinvarsi joka kääntyili valon mukaan. Aika pelottava. Mä ihmettelen miks yhden kasvin lehdet ruskistuu. Ja ruostelilja(?)on hyvin selvinnyt talven sisällä, nyt en tiedä alkaako tekeen kuolemaa. Mulla ku ei oo viherpeukkua.
    Mulla on ulkona mukana Lentäjänalle. Eilen ku eväille pysähdyin niin juttelin sille: "otetaan suojalasit nyt vähänks aikaa pois niin näet paremmin." Joo, että tällee täälläkin, hyvä ku huvit on meillä halvat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Se oli tämä sama kukka. Tai oikeammin sen juurrutettu verso.
      (kirjoitus torstai 12. tammikuuta 2017)
      Aina ei keksi syytä, miksi kasvi voi huonosti. Joskus se on kuivuus, joskus liian lämmin paikka, joskus taas päinvastoin.
      Jonku kanssahan sitä pitää puhua, muuten kieli kuivuu kitalakeen kiinni.

      Poista