perjantai 26. helmikuuta 2016

Uusia perunoita sukissa

Viime syksynä tehdyt sukat otin käyttöön alkuvuodesta. Nyt huomasin, että toisen sukan pohjassa on melkein reikä. Harmillista kun sukat on muuten olleet mukavat. Lankaa on kyllä vielä pikkunöttönen, että voisin vaikka parsia sukan, mutta se jää nyt mietintään. Toinen vaihtoehto on purkaa sukat ja tehdä langasta vaikka ranteenlämmittimiä. Värihän on kaunis ja ranteessa olisikin paremmin esillä.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Intialaista päähierontaa

Minulla kävi vieras ja tehtiin vähän oravannahkakauppaakin. Sain intialaista päähierontaa, josta olen kyllä kuullut, mutta en ole koskaan kokeillut. Hieronta käsittää muutakin kuin pelkkää pään hieromista mm hartiat, käsivarret, kasvojakin. Tuntui oikein mukavalta. Varsinainen toimipaikka on nimellä Ruusuntarha ja sijaitsee Ruoholahdessa. Kiitos, Minna, kivasta kokemuksesta!




perjantai 19. helmikuuta 2016

Penkkarikarkkeja

Olin asioilla kaupungilla ja kävin samalla katsomassa penkkariajelijoita. Sopivasti sadekin odotteli tapahtuman loppupuolelle asti ennen kuin alkoi kastella katsojia ja ajelijoita.
Karkkeja heiteltiin runsaasti varsinkin kauppatorille tultaessa. Toisella kierroksella Espan puiston ympäri ei enää ollut kovin paljon jaettavaa, mutta ilmeet olivat edelleen iloiset ja huudot raikuivat.

 




 
 
 
 
Minäkin sain osan karkeista. En kyllä voinut paljon kumarrella selän takia.
 
 
 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Tunnistatko itsesi

Tunnistatko itsesi kun katsot peiliin?
Entäpä kun puhut puhelimessa tai surfailet netissä.
Nyt on oiva apu siihen jos/kun et itseäsi tunnista.
Palveluntarjoajani vinkkaa, että mobiilivarmenteella tunnistaa itsensä.
Hyvä juttu, eikö vaan. Tosin peilistä ja mobiilivarmenteesta ei taida näkyä sama naamakuva.
Eikä kyllä peilin kuvakaan aina muistuta paperihenkkarin kuvaa, aamusella ehkä parhaiten.



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Huoltomies koputtaa kolmesti

Mitä tehdä, kun ovea ei avata eikä puhelimeen vastata. Velipoikaan ei oltu saatu yhteyttä viikkoon ja toki siinä jo vähän alkaa huolestuttaa ja ajatukset laukata omia ratojaan. Tänään sitten könysin katsomaan oven taakse. Television ääni kuului, mutta ovi ei auennut ovikellon soitosta, koputtelusta ja postiluukun kolkuttelusta huolimatta. Lähdin jo kotiinpäin, mutta sitten päätin kuitenkin soittaa huoltoyhtiön päivystykseen. Reipas miesääni lupasikin käydä kaverinsa kanssa katsomassa tilanteen ja soittaa takaisin sitten. Puolen tunnin päästä tuli soitto, kaikki hyvin, pappa ei vaan kuule ovikellon rämpytystä ja puhelin oli mennyt mykäksi. Ehkäpä akku loppunut. Saapa nähdä mitä kaikkea tässä vielä tapahtuukaan. Onhan nyt vuoden aikana ollut velipojan asioissa  enemmän häslinkiä kuin 50 vuoden aikana yhteensä. Onneksi ei sentään se pahin vaihtoehto ollut kyseessä.

Mukavaa ystävänpäivää, ystävät! 

Joulun aikaan saamani orkidea on vielä täydessä kukassa.

 
 
Välillä paistaa aurinko, välillä rippasee hiukan lunta. Ala-aste/päiväkotirakennuksen perustukset edistyvät.



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Ei tullut ruisleipää ja selkäänkin koskee

Sain jokunen päivä sitten Kiolta ruisleivän juurta. Ruokin juurta ja jäin odottelemaan kuplimista. Eipä juuri ruvennut elämään vaan alkoi tuoksua kitkerälle eikä ollenkaan hyvälle taikinanjuurelle. Jouduin heittämään mokoman pois. Joku kerta teen vielä uuden kokeilun.

Toissa päivänä selkä kimmastui jostakin ja liikkuminen on nyt vähän vaikeaa. Puoli askelta kerrallaan pöydästä kiinni pitäen ja välillä selkä kumarassa niin, että nenä maata viistää, välillä taas selkä kenossa tai sivulle taivutettuna. Hetken istuminen aiheuttaa ylös noustessa pirullisen vihlaisun vasemman lonkan seutuvilla. Onneksi pääsen sentään kylppäriin ja sopivassa asennossa voin maata sohvalla. Ruokaakin on kotona vaikka tänään iltapäivällä olisin kyllä mielelläni juonut pullakahvit, mutta pullaapa ei ollutkaan kotona (kuten ei nykyään yleensä olekaan).


perjantai 5. helmikuuta 2016

Meilläkin liputetaan

Meillä on nyt saatu lipputanko sellaiseen paikkaan, että huoltoyhtiö suostuu laittamaan siihen lipun.
Aikaisemmin lipputanko oli ikkunan yläpuolella (jämä näkyy lipusta oikealle) ja siihen ei lippua laitettu. Oli kai liian korkealla. Jossain keskikaupungilla olen nähnyt, että lipputangon narut kulkee alemmas lukitussa putkessa. Meillähän ei sellaista voinut laittaa kun alla oli ikkunalasi. No, melkein kolme vuotta on tätä odotettu. Vissiin kai niin kauan, että takuuaika on ohi ja taloyhtiö saattoi tehdä muutoksen. Mukava kummiskin tietää, että liputetaan, vaikka se ei suoraan minun ikkunaan näykään niin kuin edellisessä paikassa näkyi.
Hyvää Runebergin päivää kaikille!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kirkkosuklaata piti ostamani

Kirkko ja kaupunki -lehdessä näin ilmoituksen, että Alppilan kirkon kahvilassa on saatavana kirkkosuklaata. Sitähän piti lähteä ostamaan ainakin hiukan maistiaisiksi. Samalla ajattelin maksaa parit kaverikahvit jollekin tuntemattomalle.




Alppilan kirkko on tuttu paikka jo monen vuosikymmenen takaa. Olen asunut viereisessä talossa, olen käynyt seurakunnan kutomakerhossa ja kuunnellut tyttäreni kuulutukset siellä.



Ostin itselle kupposen kahvia ja minipossun. Oli muuten hyvää eikä hintakaan paha. Kahvi ja possu yhteensä 2 euroa. Kaverikahvi oli euron per kuppi. En sitten muistanut ostaa sitä suklaata ollenkaan. Pitää mennä joku päivä uudestaan.


Kahvilassa oli pari nuorehkoa naista maalauspuuhissa. Kiva kun tulee seinille vähän väriä ja hauskoja kuvia.



Kirkon viereisellä Loviisankadulla, keltainen talo, asuin joskus 60-luvulla alivuokralaisena. Perheen huone ja keittiö asunnossa asui perheen äiti kolmen lapsen kanssa ja välillä oli sukulaispoika VR:n kurssin aikana. Yksi lapsista nukkui keittiössä ja me muut olohuoneessa. Minun sänky oli erotettu verholla. Kurssilaispojalle tehtiin laudoista yläpeti minun sängyn yläpuolelle. Perheellä oli televisio ja usein oli lasten kavereita katsomassa telkkaria. Talossa oli vain kylmä vesi. En kyllä enää muista, käytiinkö saunassa jossain vai miten peseydyttiin. Ainakin hiustenpesua varten piti lämmittää vettä.