maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hernesaari, Teemu Selänne, Andy McCoy ja 16 silakkaa

Minun nuoruudessani silakoiksi sanottiin meripoikia, mutta nyt oli kyseessä eri silakat. Tarkemmin hetken kuluttua.

Edit: Kristiinan blogissa on paljon kuvia reissustamme.

Tänään olin tutustumassa Hernesaareen, ilman kameraa. Paikallisoppaana toimi KristiinaS, joka oli perillä Hernesaaren nykytilanteesta. Aluksi treffasimme Kampissa ja siitä jatkoimme bussilla 14. Hernesaaren ranta on niin pitkä, että emme oikein tienneet, missä oli oikea paikka jäädä kyydistä pois. Osuimme kuitenkin jäämään juuri oikealla pysäkillä, ajatellen uusia konttikahviloita, joiden avajaiset oli ollut viikonloppuna. Kävelimme kadun yli ja nousimme kahvila-alueelle meneville portaille ja

tadaa...  TEEMU SELÄNNE  seisoi edessämme. Kristiinahan Teemun ensiksi tunnista ja sanoi, että TEEMU!!  Minä vaan ajattelin, että taas joku Kristiina tuttu siinä, kunnes havahduin, että SE TEEMU. Sitten tietysti piti ottaa kuvia. Kristiina ja Teemu, minä ja Teemu. Kuvat on Kristiinan kamerassa ja ehkäpä ilmestyvät Kristiinan Blogiinkin.

Edellisen kuvaussession jälkeen vähän kävelimme alueella ja joimme cappucinot. Sitten lähdimme takaisin kaupunkiin päin kävelemään. Pitkin rantaa kasvoi paljon tyrnipensaita. Pitääkin syksymmällä pitää mielessä ja käydä katsomassa, jos vaikka niihin ilmestyisi marjoja.

Kävelyllä alkoi vatsakin ilmoittaa vaatimuksiaan ja menimme Kristiinan kanssa Sikalaan eli Sea Horseen syömään silakoita. Onneksi  menimme kun oli kuulemma viimeinen päivä saada silakoita kun silakan pyyntikielto alkaa. Annokset ei olleet pienimmästä päästä. Neljässä kerroksessa yhteensä 16 silakkaa per nuppi. Kyllä vaan vetelimme nassuun koko satsin, minä vähän isompia ruotoja jätin lautasen reunalle, mutta Kristiinan lautaselle ei jäänyt nokarettakaan. KKuvat annoksista on nekin Kristiinan kamerassa.

Syötyämme lähdimme kävelle keskustaan päin ja mitä näimmekään kadulla. Itse ANDY MCCOY siinä jutteli jonkun herrahenkilön kanssa (Kristiina tunnisti). Ja taas otettiin kuvaa, nyt kylläkin ihan pelkästään Andystä.
Andy toivotti meille vielä iloisesti hyvää kesää.

Sitten lähdimme kuitenkin ratikalla keskustaan ja sieltä kotia kohti.

Oli hieno päivä, ihan hellesää ja Kristiina oli kiva opas kun tunsi vanhoja paikkoja sillä suunnalla.

Kiitos Kristiina kivasta seurasta ja opastuksesta!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Elämää juhannuksen jälkeen ja sukat 27/2015

Tänään oli päivällä oikein lämmintä ja aurinkoista. Kävin Kaisaniemessä  asti (!) ja kävelin sitten kaupungilla tunnin verran. Kotona otin pikku tirsat ja sitten leipasin piimäkakun, jonka ohjeen olin löytänyt jostain vanhasta lehdestä. Kakku onnistui ihan hyvin, mutta kun katselin netistä muita piimäkakun ohjeita, niin rusinoita ja siirappia olisi voinut myös laittaa. No, seuraavaa kerralla sitten.

Yhdet sukatkin sain valmiiksi. Langat on saatu eikä niissä ollut vyötettä. Lankaa kului 103 grammaa, silmukoita 4x12, puikot 3,0. Sukkien koko lienee 38-39 paikkeilla ja menevät lahjalaatikkoon. Samasta langasta on tulossa toiset, vähän pienemmät sukat.

Juhannusruusuni ovat auenneet yllättävän hyvin, vaikka nuput oli ihan pieniä kun ruusut ostin.



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta kaikille blogissani pistäytyville!

Aamupäivällä kävin Hakaniemen torilla. Lopen perunoita oikein jonotettiin. Uudet perunat olivat kyllä sen verran hinnakkaita, että ostin mieluummin pikkurasian kotimaisia mansikoita.

Meikäläisen juhannus kuluu kotosalla lukien, suklaata ja mansikoita syöden. Unohdin ostaa raparperia ja niinpä raparperipiirakan teko jää tulevaisuuteen. Jos ei sada, niin ulkosalla käyn kävelemässä ja jos joku vieras/tuttava poikkeaa, niin toki kahvit keitän.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kuljeskelua ja KIPpailua

Eilen kiertelin ystäväni rva R:n kanssa Lapinlahden sairaalan puistossa kun siellä oli yleisöpäivä Helsinki-päivän kunniaksi. Meidän piti mennä esittelykierrokselle, jonka oli ilmoitettu lähtevän portilta. Noin parikymmentä odottelijaa siellä seisoi ja ihmetteli aikansa. Me lähdimme sitten omin neuvoin kiertelemään ja sitten ilmeni, että opastettu kierros olikin alkanut, ei alueen portilta, vaan päärakennuksen pihaportilta. Yritimme ensin löytää esittelykierrosryhmän, mutta emme onnistuneet sitä löytämään, joten alueen historiatiedot jäi kuulematta. Joimme vielä pihalla kupposet kahvia pullan kera. Koska mun kamera kenkkuilee, niin reissusta ei ole kuvia.

Tänään oli KIP-päivä ja samaisen rva R:n kanssa kävelimme Snurreen neulomusten kanssa. Snurressa olikin "tupa täynnä" väkeä, englanninkielistäkin, ja tarjottavaa oli suolaista ja makeaa sekä kuohuvaakin. Toki siinä vahvempikin sortuu kun tuntikaupalla istuu ihanien lankahyllyjen vieressä. Ihan maltillisesti kuitenkin ostin edullista sukkalankaa, kun päivän alennus oli 15 prossaa. Toki olisi oikeastaan kannattanut ostaa kalliimpaa lankaa, mutta 32 eur/100 grammaa meni hiukkasen yli kipurajan, vaikka mallisukka tuntuikin aivan ihanalta.

Jokunen päivä sitten kävi vieras, jonka matkaan lähti kahdet harmaat miesten sukat. Tilalle sain lankaa, joka on aika paksua. Niistä rupesin tekemään "mökkisukkia". Ehkäpä jollakin on käyttöä näillekin.

Eilen ja tänään oli oikein mukavan lämmintä ja aurinkoista, vaikka tuuli olikin aika reipasta.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Vanhoja kirjeitä

Sain kotimökin piharakennuksesta löytyneitä, 55 vuotta sitten saamiani kirjeitä ja yhden siskolleni kirjoittamani kirjeen.
Siskolle kirjoitin salaisuuksia salakielellä, ettei äiti olisi saanut selvää, mutta nyt kun luin kirjettä, niin kyllä äitini olisi osannut lukea meidän salakirjoitusta kun siinä oli vain sanat takaperin.

Saamani kirjeet olivat yhdeltä Paavo-nimiseltä  kirjeenvaihtokaverilta. Siihen aikaan oli tapana etsiä kirjeenvaihtokavereita lehti-ilmoituksilla. Vähän piti googlailla ja saattaapi olla, että kyseinen Paavo on nyt oman, kohtuu ison firman johdossa. Ainakin nimi ja paikkakunta on sama.

Kirjeiden kanssa samassa nipussa oli myös joitakin matematiikan koepapereita ja "Kudonnan oppi" ruutuvihko. Minähän tykkäsin kankaankudonnasta kuin hullu puurosta. "Johdetut sidokset" oli yksi suosikeistani. Muuten kiva muisto, mutta vihko haisee homeelle, joten joutuu muovipussiin ja "muistolaatikkoon" kellariin.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kirppislaseja ja pullanpaistoa

Nettikirppikseltä olin löytänyt kivat vaaleanpunaiset lasit ja nehän piti hankkia kun hinta oli alle euro/kipale. Tänään sitten treffattiin myyjän kanssa ja sain lasit kotiin. Mitähän noihin vois laittaa, siis muuta kuin juotavaa. Ehkä maitokiisseliä ja mansikoita. Pitää kokeilla millaiset värit sopii laseihin.

Kun muuten on ollut menoja aika vähän, niin rupesinpa pitkästä aikaa leipomaan. Tein sekä korvapuusteja, että voisilmäpullia. Kun kumpaankin käytin voita runsaasti, niin tulihan niistä hyviä. Puhelinsoitto kesken paiston vaan meinas aiheuttaa pullien palamisen, mutta ei sentään ihan karrelle palaneet. Tummimmat jo söinkin noin niin kuin testimielessä. Pitäähän sitä testata tumma ettei ole palaneen makuinen ja vaalea ettei ole raaka sisältä. Ja tietysti sekä korvapuusteista että voisilmäpullista.  Kylmä maito ja korvapuustithan on aina olleet minun suosikkeja, mutta diabetes lääkärin suosituksissa ne ei ole (siis puustit). Voisilmäpullat on taas uudempi kokeilu ja hyväksi todettu. Kummatkin lajit kestää pakastamisen hyvin, mutta kiusallisen houkuttelevia kyllä ovat.